Torstaina lähdettiin Jennyn ja Savun kanssa naperoretkelle Seitsemiselle, naperoretki kyseessä siis siksi, että mukaan lähti myös Jennyn Papu (=vauvan somenimi ja vähän ilmeisesti oikeakin :D) kantorepussa ja multa lähti mukaan ainoastaan Kelmi. Täytyyhän tuo penneli nyt pennusta asti totuttaa retkeilyn ihmeelliseen maailmaan. Reitiksi Jenny valikoi meille viiden kilometrin mittaisen, helppokulkuisen Harjupolun, joka lähti Seitsemisen luontokeskukselta. Tavattiin luontokeskuksen parkkipaikalla aamupäivästä, minä nykyisen, hyvin ärsyttävän tapani mukaan hieman myöhässä.
Päästettiin Kelmi ja Savu tutustumaan ja Savun hetki mulkoiltua ja haisteltua pikku-Kodaa hieman epäluuloisena, tulivat ne juttuun yllättävänkin hyvin ja helposti. Kelmi on kyllä kaikessa reippaudessaan niin helppo pentu, tähän mennessä jokainen tapaamamme koira on hyväksynyt pikkuriiviön läsnäolon hyvinkin nopeasti. Yritimme alkuun ottaa muutamat kuvat, mutta riiviöpenneli täynnä energiaa ja paikallaan istuminen ei ollut oikein toimiva yhtälö, joten päätettiin jättää kuvailut myöhemmälle ja lähdettiin polulle.
Polku oli tosiaan helppokulkuinen, leveä ja maasto melko tasaista mäntymetsää, juurakoita jonkin verran siellä täällä, mutta metsässä jo paljonkin liikkuneena Kelmi liikkui hyvin sujuvasti matkassamme. Pikkuinen Papu nautti repussa maisemista ja pian nukahtikin. Huolimatta siitä, että oltiin kansallispuistossa, sai Kelmi kulkea vapaana. Se on kuitenkin niin vauva vielä, että pysyy kyllä kannoilla ja on niin ahne, että on salamana paikalla, kun kutsutaan. Eikä tuollaista pientä ole mielestäni mitään järkeä kytkeä hihnaan, saa mennä omaan tahtiin ja omalla fiiliksellä.
Alkumatkan saimme kävellä ihan itseksemme, omassa mahtavassa seurassamme. Olipas kiva päästä pitkästä aikaa Jennyn kanssa vaihtamaan kuulumisia (tai no, ollaan nyt rehellisiä, lähinnä puhumaan koirista :D). Viimeisestä yhteisestä retkestä oli vierähtänyt jo yli vuosi, joten naperoretki oli enemmän kuin aiheellinen. Emme pitäneet kummempaa kiirettä, Kelmin, mutta myös kiireettömyydestä nauttimisen vuoksi. Reilun tunnin käveltyämme polulle oli kaatunut iso puunrunko, otimme siinä muutamat kuvat ja lopulta päätimme istahtaa puunrungolle taukoa viettämään. Söimme eväsleivät ja vähän suklaata, koirat hetken aikaa painivat ja lopulta rauhoittuivat omiin oloihinsa makaamaan. Puunrungolla istuessamme useampikin seurue ohitti meidät ja lopulta yhden saksalaisen retkiseurueen kanssa ohittelimme loppureitin ajan vuorotellen toisiamme.
Loppureitistä ylitimme useampia suoalueita pitkospuita pitkin. Alkumatkan pitkospuut olivat sopivia pennullekin, leveät lankut ja lankkujen väli olematon. Loppumatkasta uudistetut pitkospuut olivat kolmiosaisia, ohuet lankut ja lankkujen välit pentutassun mentävät - Kelmi sai (tai joutui) siis sylimatkustajaksi. Ehkä hyväkin niin, viimeisen kilometrin aikana tuli muutama jyrkempi nousu ja lasku ja pentu alkoi jo näyttää hieman väsähtäneeltä. Viimeisen, oikein hien pintaan nostattavan ylämäen jälkeen saavuttiinkin onneksi takaisin luontokeskuksen pihaan.
Luontokeskukselle olivat hyväkäytöksiset koirat (eli siis todellakin kaikki Kelminaattorit) tervetulleita. Ostettiin ravintolasta lämpimät juomat ja istuttiin hengähtämään ja valokuvia katselemaan. Savu nukahti pöydän alle ja Kelmi keskelle lattiaa - siinä istuskellessamme muutama seurue sen yli kävelikin, mutta pentu veteli sikeitä, minkä kerkesi. Käytiin vielä luontokeskuksen näyttelykin läpi, Savu ihmetteli täytettyjä eläimiä ja Kelmi etsi parasta nukkumapaikkaa. Napattiin vielä muutamat valokuvat ja lähdettiin kotiin uusia retkiä suunnittelemaan!
Kelmi oli hieno retkinapero <3
Kiira, Koda & Kelmi
kuvat © Jenny P
Ihana pikku Kelmi ja kivan näköinen reissu! Just eilen käytiin etsimässä autolla Niittylahden retkeilyreitti, sen voisi käydä kävelemässä joku kerta. Luonnossa olisi niin mukava liikkua koiran kanssa, tässä cityssä tulee äkkiä samat lenkkipolut tutuiksi :)
VastaaPoistaEhdottomasti kivempi liikkua luonnossa koiran kanssa, paljon rentouttavampaa itselle ja virikkeellisempää koiralle, kun ei mennä aina samoja tuttuja polkuja ja haistella samoja tuttuja hajuja!
PoistaOli kyllä ihan huippukivaa, mutta niin lyhyt retki että jäi vielä puhuttavaa XD Onneksi seuraava reissu jo häämöttää, tulee hauskaa :)
VastaaPoistaNiinpä!! :D
PoistaHmm. Jostais syystä mun kommentti ei mee läpi, kokeilen uusiks jote sori jos tulee tuplana! :D
VastaaPoistaMoro!
Mua kiinnostais kauheesti lukea postaus siitä miten jaat aikaa ja tekemistä kodan ja kelmin välillä (esim. Kun toisen kanssa tehdään pidempiä retkiä kuin toisen ja toisaalta toiselle annetaan lepoa pennusta kun pentu menee jonnekkin jne) - ja miten se onnistuu kaiken muun elämän aikatauluttamisen kanssa. Nostan sulle suuresti hattua, ihana myös instasta sua ja hauvoja seurata :) hyvä sä ja k&k! t. Ella
Tuli edelliseen postaukseen kyllä kommentti! Vastaan nyt saman tähänkin :) eli hyvä idea! Täytyy toteuttaa jossain kohtaa. Mähän jäin siis tosiaan opinnoista nyt välivuodelle ja vietän lomaa lokakuun puoleen väliin asti, eli toistaiseksi aika väärän kuvan annan tästä koirien kanssa ehtimisestä ja touhuumisesta, todellisuudessa ei jatkossa ihan näin paljoa ole aikaa :D
PoistaKatos vaa, sori! No, tärkeintä että toive löysi perille, teitä kun on kiva seurata nii kysymyksiä tulee tällee mieleen �� no mut sitä suuremmmala syyllä, jään odottelemaan �� kivaa välivuotta!
VastaaPoistaEhdottomasti saa toivoa ja kysyä! Ihana kuulla, että meidän touhuja seuraillaan :)
PoistaAivan älyttömän suloisia kuvia koko postaus täynnä! Muutenkin kivasti toteutettu postaus <3 Itsekin kävimme perheen & koirien kanssa kesän aikana vierailemassa Seitsemisellä, ja teimme juurikin kyseisen kierroksen. Kovasti pidimme, nätti paikka!
VastaaPoistaPörheää Menoa
Kiitos, täytyy hyödyntää pennun söpöys ja ikuistaa sitä nyt niin paljon kuin mahdollista :D Kaunis paikka oli kyllä! Aiemmin olen Torpparintaipaleen kiertänyt Seitsemisellä, kiva reitti sekin :)
Poista