Tervetuloa kotiin Kelmi!

Maanantaina saapui kotiin pienen pieni Kelmi, nimensä mukaisesti riiviö, terävähampainen hirviö, oikea Kelminaattori. Kävin hakemassa Kelmin aamupäivällä yhdessä opiskelukaverini kanssa, joka otti Kelmin veljen Hugon itselleen. Kaikki pennut olivat reippaana vastassa portilla, Hugo tarttui ensimmäisenä mun kameran hihnaan ja päästi kunnon pörinät. Automatka kotiin sujui yllättävän hyvin, molemmat pennut oksensivat kertaalleen, mutta muutoin olivat melko rauhassa.

Kotona Kelmi oli heti reippaana, isäkoira Koda kävi haistamassa pentua ja lähti korvat luimussa järkyttyneenä karkuun. Toistaiseksi vielä väistöliikkeet kotona jatkuu, mutta yhdessä "lenkeillä" Koda on ihan kiltisti pennun kanssa, välinpitämätön, mutta ei niin järkyttyneen näköinen. Kelmi on kesäpentuna jo melko sisäsiisti, toki vahinkoja vielä sattuu, kun itsellä on totuttelua pennun rytmiin, mutta hyvin se ilmoittaa hädästään ja pyrkii tekemään tarpeensa ulos.

Kelmi on todella reipas pentu, sosiaalinen, avoin, ahne, leikkisä ja sopeutuvainen. Pentu on oppinut hetkessä matkustamaan autossa, oleilemaan rauhassa makuuhuoneessa koiraportin takana (nojoo, mitä nyt välillä tappaa kevythäkkiä, hyppii yöpöydälle ja pureskelee sängyn jalkaa, mutta noin keskimäärin :D), osaa oman nimensä ja leikkii kovin hienosti kahden lelun leikkiä lelulla kuin lelulla ja myös vieraiden ihmisten kanssa.

Ollaan ehditty vajaassa viikossa käydä kahdella eri ulkokentällä leikkimässä, hakumaastossa rataa tallaamassa ja syömässä maalimiehiltä herkkuja (ja vähän maistella niiden sormiakin) ja aloitettu Jalosen Mikan tavoitteellisten pentujen tokotunnit. Ollaan harjoiteltu luopumista, katsekontaktia ja vähän pentujäljen alkeitakin, Kelmi on tosi nopeasti ehdollistunut namipalkkasanalle ja naksuttimelle.

Eilen käytiin IDA:n valokuvausstudiolla ottamassa Kelmistä pentukuvat ja isä&poika -kuvia (tulossa myöhemmin), Kelmi oli mahdoton riiviö, juoksenteli studiossa, pysyi paikallaan sekunnin murto-osan ja syöksyi vähän väliä repimään Idaa hiuksista. Kodaa ahdisti isä&poika -kuvia otettaessa pennun läheisyys, mutta pennun lopulta väsähtäessä saatiin kuvat parivaljakosta napattua. Vaikka pentu onkin Kodan mielestä aika ällö, se kuitenkin lopulta keksi, että pieni studio on ehkä paras paikka kokeilla ensimmäistä kertaa leikkiä pikkuriiviön kanssa.

Tänään vierailtiin pennun kanssa Nekalan Wuf -liikkeessä ja pentu ei ollut millänsäkään uudesta ympäristöstä ja hajuista - siellä se kipitteli valjaissa ja hihnassa (toista kertaa elämänsä aikana hihnassa) niin pätevänä ja reippaana ja meinasi varastaa Naturispötköt hyllystä. Ja kävi Kelmi muuten vaa'allakin, siihenkin polleana poikana asteli ihan itse ja istahti paikalleen vaa'an keskelle - 3,9-kiloa täyttä riiviöenergiaa.

Lisäksi käytiin Hatanpään Arboretumissa ihmettelemässä hälinää ja syöksyipä pentu aaltoja metsästäen järveenkin. Lopulta meininki eteni pentukoiran ensimmäisiin uimisyrityksiin. Uimisen jälkeen Kelmi säntäsi rannalle rähisemään aalloille, kunnes hyökkäsi valtavalla loikalla takaisin veteen. Märkäähän se oli ja meinasi Kelmille tulla kylmäkin, nopeasti nappasin pennun syliin lämmittelemään ja pian oli taas hyvä olla. Parhaillaan Kelmi näkee tyytyväisenä unia makuuhuoneessa ja ehdin hetkeksi pissa-kakka-syönsunlahkeet -rumbalta istua alas. Pennun tultua, pahimpien helteiden helpotuttua, treenikalenterin täyttyessä ja melko kuormittavan kesätyörupeaman ollessa takana päin, yritän aktivoitua taas bloginkin kanssa! :) saa laittaa postausideoitakin tulemaan, jos sellaisia sattuu olemaan mielessä!

 

 

Innolla odotan, mitä tästä mainiosta pikkuisesta Kelminaattorista vielä kehittyy <3

KKK