Lähdettiin liikkeelle maanantaina heti aamusta mukana kolme koiraa ja reppureissaajana Papu -taapero. Aloitettiin Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistosta ja muutaman kilometrin reitistä nuotiopaikalle ja näkötornille. Yöllä oli satanut lähes kymmenen senttiä lunta, joten maisema oli täysin talvinen. Lumen alle peittyneitä pitkospuita pitkin me kaiketi suurin osa matkasta käveltiin ja ympärillä hallitsevana näkynä oli luminen suomaisema, kunhan ensin alkureitin mäntymetsän keskeltä päästiin. Retkipäivänäkin vielä pyrytti hieman lunta ja avarassa maisemassa tuuli melko kylmästi, joten ylimääräistä ei juuri maltettu pysähdellä. Tietysti makkaratauko pidettiin ja laitettiin tulet melko vaatimattomalle tulentekopaikalle - laavu (tai kota) olisi siinä tuulessa ollut mukava ylläri. Koirat viihtyivät hyvin toistensa seurassa, Savu välillä hieman ärähti liian innokkaalle Kelmille, mutta suurimman osan ajasta vaikutti tykkäävän kakarasta.
Eväät maistuivat ulkona - kuten aina. Kelmi ymmärsi hyvin pysyä kaukana nuotiosta, vaikka makkarat varmasti olisivat maistuneet sillekin. Kylmän viiman vuoksi jätettiin eväshetki lyhyeksi ja jatkettiin melko nopeasti ylös näkötorniin ihailemaan maisemia. Koda ja Kelmi jättivät näkötornin jyrkät portaat väliin ja jäivät alas ihmettelemään, mihin kaikki katosivat. Olin iloinen, etteivät ne pyrkineet perässä. Ihailtiin hetki avaraa maisemaa ja harmiteltiin takakantta myöten täynnä olevaa vieraskirjaa, ja Koda ilmestyi ylös torniin. Kai se oli tajunnut, mistä ylhäältä meidän äänet kuului ja lähtenyt kiipeämään. Kelmi oli edelleen jäänyt alas - onneksi. Kahdestaan Koda ja Kelmi juoksemassa jyrkkiä, avonaisia ja lumesta hieman liukkaita portaita... ei ollenkaan turvallisen kuuloinen yhdistelmä.
Jatkettiin matkaa takaisin autolle samaa reittiä. Jossain kohtaa luultiin eksyneemme - tuuli oli ehtinyt puhaltaa aukealta suolta lunta niin, että jälkemme olivat reilussa tunnissa peittyneet lähes kokonaan, vain yksittäiset hankikannon läpi pudonneet askeleet erottuivat. Yritettiin kiertää loppumatka vaihtoehtoista reittiä Kauhalammin toiselta puolen, mutta reittiä ei ollut merkattu, pitkospuut eivät erottuneet lumen alta ja maisemassakaan ei erottunut selkeää aukeaa polun kohdalla, joten päätettiin tylsästi kävellä loppumatkakin tuttua reittiä - tosin eipä ne maisemat varmaan kovin erilaiset lumen peittämänä olisi olleet lammen toistakaan puolta.
Päivän toisena kohteena oli Lauhanvuoren kansallispuisto. Sinne päästyä alkoi kuitenkin vielä rankempi lumipyry ja polut näytti olevan aikalailla lumen peitossa. Näköalatornikin oli vielä talviteloilla ja alaovi lukittuna, eikä päästy ihailemaan maisemia. Nuori reppureissaaja alkoi käydä kiukkuiseksi ja tuulen yltyessä ilma oli aika kylmä repussa matkaavalle, joten päätettiin jättää Lauhanvuori sen tarkemmin kiertämättä ja suunnata takaisin kotia kohti, todennäköisesti tuo Lauhanvuori onkin kesällä enemmän käymisen ja näkemisen arvoinen.
Talvisesta ja tuulisesta säästä huolimatta kivaa piristystä arjen keskelle toi tämä päiväretki! Kevään tullessa päästään toivottavasti retkeilemään taas ahkerammin.
Kiira, Koda & Kelmi
