Lähdettiin maanantaina aamupäivästä Iipun luota Joensuusta ajelemaan pienellä Nissan Micralla kaikkine tavaroinemme ja koirinemme kohti Hossaa. Joensuusta matkaa kansallispuistoon oli vielä reilu neljäsataa kilometriä, viiden tunnin ajomatka meni kuitenkin yllättävän nopeasti kuulumisia vaihtaessa. Kävimme hakemassa Hossan luontokeskukselta kartat (oli muuten harvinaisen huono palvelu!) ja ajeltiin vielä muutama kilometri Julma-Ölkyn parkkipaikalle. Parkissa oli meidän lisäksi yksi auto, mutta muuten paikka näytti melkoisen autiolta. Parkkipaikalla sijaitseva kioski oli vielä kiinni ja retkeilijöitä kesällä rotkojärvelle kuljettava vene turvallisesti satamassa. Yksinäinen poro sattui muuten kävelemään parkkipaikan ohi meidän valmistautuessa lähtöön, Koda olisi halunnut kovasti mennä moikkaamaan meitä etäältä tuijottelevaa eläintä ja vinkui hihnassa.
Neljän aikaan iltapäivällä päästiin rinkkoinemme lähtemään liikkeelle ja suunnitelmana oli ensimmäisenä iltana kävellä puolet Ölkyn ähkäsyn kymmenen kilometrin vaativaksi kuvaillusta rengasreitistä. Koska Ölkyn ähkäsy ei ylittäisi kuuluisaa Julma-Ölkyn kanjonia, suunnittelimme reitin kahdeksikon malliseksi, jolloin pääsisimme ylittämään viime vuonna rakennetun riippusillan kahteen otteeseen, mutta meidän ei tarvitsisi muutoin kulkea samoja polkuja useampaan kertaan.
Vaikka reitti oli kuvattu vaativaksi, yllätti maaston vaikeakulkuisuus meidät. Reitti vuoroin nousi korkeille kallioille ja tarjoili upeita näköaloja Julma-Ölkyn kanjonijärvelle ja vuoroin laski alas järven vedenpinnan tasolle, jossa pienet purot virtasivat kivenlohkareiden väleissä kohti järveä tarjoten koirille raikasta juomavettä. Matkan teko rinkat selässä oli hidasta, lämpimän sään ja sykettä nostavan maaston takia jouduttiin pitämään melko usein juomataukoja, lisäksi upeat maisemat houkuttelivat kerta toisensa jälkeen pysähtymään, huokaisemaan ihastuksesta ja tietty ottamaan muutamia kuvia.
Oltiin kävelty varmaan vasta puolitoista kilometriä, kun pysähdyttiin ensimmäiselle evästauolle. Istahdettiin näköalapaikan penkille ja syötiin välipalapatukoita. Koirat intoutuivat leikkimään kepeillä, niitä ei selvästi rasittanut maaston vaihtelu yhtä paljon kuin meitä kaksijalkaisia. Yritettiin kallion reunalta tähyillä eteenpäin, josko Julma-Ölkyn ylittävä riippusilta jo näkyisi, mutta turhaan. Jatkettiin kuitenkin hyvillä mielin ja rauhalliseen tahtiin kävelyä, mihinkäs meillä kiire olisi, näin pohjoisessa valoa riittäisi myöhälle iltaan, eikä muita retkeilijöitä ollut näkynyt ainuttakaan.
Alettiin jo ehkä hieman väsyä, kun jälleen kerran kallion reunalle alhaalta rotkosta kiivettyämme näkyi vihdoin edessämme Julma-Ölkky riippusiltoineen. Riippusillan jälkeen maasto näytti vieläkin mielenkiintoisemmalta. Kivenlohkareista muodostetut portaat kohosivat yhä ylöspäin ja niiden jälkeen joutuisi vielä kapuamaan metalliset kierreportaat päästäkseen rotkon toisella puolen jyrkänteen päällä kulkevalle polulle. Maisemat ja vihdoin saavutettu puoliväli saivat kuitenkin meidät hymyilemään, vaikka edessä oleva "Mordor" ja Cirith Ungolin portaita (Lord of the Rings -juttuja) muistuttava kiviröykkiö samalla sekä kauhistutti että ihastutti.
Riippusillan ylitys onnistui molemmilta koirilta ilman ongelmia, eikä kivenlohkareiden päällä hyppiminenkään ollut homma eikä mikään. Itseasiassa kiviportaita oli ihan mukava kiivetä omastakin mielestäni. Kiviportaiden jälkeisiä metalliritiläisiä kierreportaita Koda joutui pohtimaan kahteen kertaan. Luultavasti se ei kunnolla erottanut, mihin on astumassa ja lisäksi varpaat upposivat ikävästi metalliritilöiden väliin. Pienen pohdinnan jälkeen Koda lähti kuitenkin kapuamaan kierreportaita melko hitaasti, mutta varmasti ja selvittin ongelmitta Julma-Ölkyn toiselle reunalle.
Jyrkänteen päällä olevat viitat ilmoittivat meillä olevan vielä 2,7 kilometriä Ölkynperälle, ensimmäisen yön nukkumispaikalle. Jatkettiin hetken hengähdettyämme reippaina matkaa. Maasto jatkui edelleen melko vaihtelevana, mutta hieman aiempaa kevyempänä onneksi kuitenkin. Pian iso rotkojärvi päättyi kuin seinään ja sen tilalla jatkui paljon pienempi ja vaatimattomampi lampi. Pari kilometriä käveltyämme laskeuduttiin alas laaksoon ja ylitettiin kosteikkoja ja leveämpiä puroja pitkospuita pitkin. Hyttyset alkoivat inisemään korvan juuressa ja alkoi tuntua, ettei polku koskaan lopu. Koirien vauhti alkoi myös jo hiukan hiipumaan. Väsymys ja nälkä alkoivat kasvaa jo melko suuriksi, kun vihdoin puiden lomasta pilkisti laavun katto. Huokaistiin varmaan kaikki neljä ääneen.
Kello näytti jo kahdeksaa, joten ei sen kummemmin huilattu, vaan ruvettiin heti ruoanlaittoon ja teltan pystytykseen. Koirat kävivät nopeasti lepäämään, eivätkä sen kummemmin pyörineet jaloissa. Ölkynperällä maasto oli kivistä, eikä teltalle meinannut löytyä sopivaa koloa. Uusia pitkospuita varten paikalle oli raahattu pitkiä ja painavia lankkuja ja jouduttiin hieman siirtelemään niitä, jotta saatiin teltta edes jotenkuten sopimaan. Teltan pystytyksen aikana hirvenlihapasta oli kypsynyt ja ruoka maistuikin rankan päivän jälkeen aikalailla täydelliseltä ja iltakin oli mukavan lämmin. Aurinko oli kuitenkin painunut pilveen jo aiemmin, joten kauniit auringonlaskut jäivät näkemättä. Ruokailun jälkeen käytiin läheisessä purossa viilentämässä rankasta maastosta väsyneet jalkamme ja nopeasti niin jäisessä vedessä kyllä viilentyivätkin. Kömmittiin Iipun ja Kodan kanssa telttaan ja Halti sai jäädä teltan absidiin nukkumaan. Koda nukkui sikeästi meidän jaloissa koko yön ja itsekin nukuin hyvin virkistävät unet.
Tiistaiaamu valkeni lämpimänä ja aurinkoisena. Aamupalan ja kahvinjuonnin jälkeen pakattiin taas rinkkamme ja lähdettiin kulkemaan kahdeksikkoreittimme toista puolikasta. Koirat olivat ladanneet akkunsa ja kulkivat taas innokkaina kohti uusia seikkailuja. Mulla vähän edellisen päivän vaihteleva maasto painoi jaloissa ja Iipulla oli alamäissä jarruttelun seurauksena tullut varpaiden pohjiin rakot. Nopeasti pienet kankeudet kuitenkin unohtuivat, kun päästiin kulkemaan kaikessa rauhassa auringossa jälleen kerran mahtavia maisemia ihaillen. Aamupäivän matkan puolivälissä ylitettiin taas Ölkyn ylityksen reittiin kuuluva riippusilta ja metalliportaat sujuivat Kodalta jo ihan ilman miettimistäkin. Reitin loppupuoliskolla kohdattiin muutamia kanssaretkeilijöitä, mutta melkolailla omassa rauhassa sai edelleen retkeillä.
Saavuttiin tiistaina muistaakseni kahden maissa takaisin autolle, keiteltiin Trangialla kesäkioskin pihalla savuporokeitot lounaaksi ja huilailtiin kaikessa rauhassa. Kioskin omistaja oli paikalla kunnostustöissä, silitteli koiria, rupatteli meille mukavia ja tarjosi myös lounaskahvit. Täydennettiin autosta ruokavarastoja ja jätettiin turhaa tavaraa rinkoista autoon ennen kuin jatkettiin matkaa toiseen suuntaan kohti Värikallion kaarrosta. Värikallion kaarrokselle kulki parin kilometrin pituinen yhdyspolku Julma-Ölkyn pysäköintialueelta ja oltaiskohan neljän aikoihin lähdetty etenemään. Tähän suuntaan reitti oli aivan eri luokkaa, leveät polut, ei paljoakaan kivikkoa tai juurakkoja. Mahduttiin kulkemaan pitkän matkaa polulla rinnakkain. Aurinko painui pilveen ja ilma alkoi selvästi viiletä.
Jos edellisenä päivänä maaston vaikeakulkuisuus yllätti, yllätti tiistaina sen helppous. Muutamia portaita matkan varrelle sattui, mutta muutoin yhdyspolku Värikallion kaarrokselle oli ainakin Ölkyn ähkäsyyn verrattuna kevyt kulkea. Risteyskohdasta jatkoimme kohti Lihapyörteen (kuka näitä nimiä keksii?!) taukopaikkaa ja polku jatkui edelleen yhtä helppokulkuisena. Etenimme nopeasti ja olimme perillä suunnitellulla yöpymispaikalla jo ennen kuutta. Ehdimme juuri sopivaksi laavuun suojaan ennen lyhyttä sadekuuroa, joka tosin mukavasti raikasti ilmaa.
Kuten Ölkynperällä, myös Lihapyörteessä oli heikosti sopivia paikkoja teltalle. Laavun viereen oli ajettu reippaasti hienojakoista soraa, mutta pakattu niin tiiviisti, ettei teltan kiiloja saanut lyötyä edes isoa halkoa apuna käyttäen maahan. Koska muita retkeilijöitä ei ollut päivän aikana juuri näkynyt, päätettiin nukkua laavussa. Ennen nukkumaanmenoa viriteltiin teltan ulkokangas laavun oviaukolle tuulensuojaksi ja teltan pohjakangas levitettiin makuualustojemme alle hieman eristämään laavun lankkujen välistä puhaltavaa tuulta. Levitettiin makuualustojen päälle Iipun kesämakuupussi lisäeristeeksi, puettiin paljon päälle ja nukuttiin molemmat mun peitoksi levitetyn talvi(/kolmen vuodenajan) makuupussin alla.
Yöllä lämpötila laski selvästi aiemmasta ja lämpimästä pukeutumisesta huolimatta erityisesti pää ja niska hieman palelivat. Aamu valkeni edelleen kylmänä, tuulisena ja hieman sadetta enteilevänä. Syötiin aamupala laavun suojissa, sääennuste näytti päivän ylimmäksi lämpötilaksi vain kolmeatoista astetta ja saikin pukea paljon edellisiä päiviä enemmän vaatetta päälle. Päästiin jatkamaan matkaa Lihapyörteeltä kohti Värikalliota jo yhdeksän aikaan ja polku jatkui edellisen päivän tapaan helppokulkuisena. Viileässä säässä eteneminen oli aiempaa nopeampaa ja pääsimme tunnissa suunnittelemallemme lounastaukopaikalle Värikallion keittokatokselle. Pidettiin vain lyhyt juoma- ja välipalatauko ja päästiinkin sopivasti jatkamaan matkaa katokselle pian saapuvan leirikoululais-/partiolaisporukan tieltä.
Nähtävänä oli enää oikeastaan Värikalliot, jotka nähdäkseen joutui poikkeamaan reitiltä muutaman sata metriä ja kävelemään metalliritilöistä muodostettua katselusiltaa järvelle. Ritilät olivat vielä ikävämpiä kuin aiemmat kierreportaiden ritilät ja jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt jättää koirat rantaan odottamaan. Kyllähän ne molemmat ritilällä rohkeasti ja urhoollisesti kävelivät, mutta Kodasta ainakin huomasi, että metalliritilöiden painuminen anturoiden väliin oli varsin epämukavaa. Katselusilta johdatti kivikautisten kalliomaalausten luokse ja punaisista maalauksista erottui selvästi tikku-ukkoja ja poroja.
Aikamme kalliomaalauksia ihmeteltyämme jatkettiin takaisin reitille ja takaisin kohti Julma-Ölkyn parkkipaikkaa. Matkan aikana ihailimme vaalean vihreänä loistavaa, puhdasta luontoa, kuusen oksista roikkuvia naavoja ja luppoja (onneksi mukana oli biologi :D) ja yritimme edelleen bongata poroja. Viimeiselle päivälle jäänyt reitti oli helppo, lyhyehkö ja nopeasti kuljettu, mutta tyydyimme siihen, koska edessä oli vielä pitkä ajomatka takaisin Joensuuhun.
Meillä kävi loistavaa tuuria, kun kevät eteni näin rytinällä, lumet olivat edellisellä viikolla sulaneet ja polut olivat ehtineet kuivua lähes täysin. Näin alkukesästä ja keskellä viikkoa kanssaretkeilijöitä oli vähän ja huonoista telttailumahdollisuuksista huolimatta saatiin yövyttyä suunnitelluissa paikoissa. Myöskään hyttyset eivät ensimmäistä iltaa lukuunottamatta juurikaan kiusanneet! Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ja ihana reissu, upeita maisemia, hyvää ruokaa, mainiota seuraa ja hyvin tuuletetut aivot!
Kiira & Koda
osa kuvista ja videopätkistä © Iipu
Kello näytti jo kahdeksaa, joten ei sen kummemmin huilattu, vaan ruvettiin heti ruoanlaittoon ja teltan pystytykseen. Koirat kävivät nopeasti lepäämään, eivätkä sen kummemmin pyörineet jaloissa. Ölkynperällä maasto oli kivistä, eikä teltalle meinannut löytyä sopivaa koloa. Uusia pitkospuita varten paikalle oli raahattu pitkiä ja painavia lankkuja ja jouduttiin hieman siirtelemään niitä, jotta saatiin teltta edes jotenkuten sopimaan. Teltan pystytyksen aikana hirvenlihapasta oli kypsynyt ja ruoka maistuikin rankan päivän jälkeen aikalailla täydelliseltä ja iltakin oli mukavan lämmin. Aurinko oli kuitenkin painunut pilveen jo aiemmin, joten kauniit auringonlaskut jäivät näkemättä. Ruokailun jälkeen käytiin läheisessä purossa viilentämässä rankasta maastosta väsyneet jalkamme ja nopeasti niin jäisessä vedessä kyllä viilentyivätkin. Kömmittiin Iipun ja Kodan kanssa telttaan ja Halti sai jäädä teltan absidiin nukkumaan. Koda nukkui sikeästi meidän jaloissa koko yön ja itsekin nukuin hyvin virkistävät unet.
Tiistaiaamu valkeni lämpimänä ja aurinkoisena. Aamupalan ja kahvinjuonnin jälkeen pakattiin taas rinkkamme ja lähdettiin kulkemaan kahdeksikkoreittimme toista puolikasta. Koirat olivat ladanneet akkunsa ja kulkivat taas innokkaina kohti uusia seikkailuja. Mulla vähän edellisen päivän vaihteleva maasto painoi jaloissa ja Iipulla oli alamäissä jarruttelun seurauksena tullut varpaiden pohjiin rakot. Nopeasti pienet kankeudet kuitenkin unohtuivat, kun päästiin kulkemaan kaikessa rauhassa auringossa jälleen kerran mahtavia maisemia ihaillen. Aamupäivän matkan puolivälissä ylitettiin taas Ölkyn ylityksen reittiin kuuluva riippusilta ja metalliportaat sujuivat Kodalta jo ihan ilman miettimistäkin. Reitin loppupuoliskolla kohdattiin muutamia kanssaretkeilijöitä, mutta melkolailla omassa rauhassa sai edelleen retkeillä.
Saavuttiin tiistaina muistaakseni kahden maissa takaisin autolle, keiteltiin Trangialla kesäkioskin pihalla savuporokeitot lounaaksi ja huilailtiin kaikessa rauhassa. Kioskin omistaja oli paikalla kunnostustöissä, silitteli koiria, rupatteli meille mukavia ja tarjosi myös lounaskahvit. Täydennettiin autosta ruokavarastoja ja jätettiin turhaa tavaraa rinkoista autoon ennen kuin jatkettiin matkaa toiseen suuntaan kohti Värikallion kaarrosta. Värikallion kaarrokselle kulki parin kilometrin pituinen yhdyspolku Julma-Ölkyn pysäköintialueelta ja oltaiskohan neljän aikoihin lähdetty etenemään. Tähän suuntaan reitti oli aivan eri luokkaa, leveät polut, ei paljoakaan kivikkoa tai juurakkoja. Mahduttiin kulkemaan pitkän matkaa polulla rinnakkain. Aurinko painui pilveen ja ilma alkoi selvästi viiletä.
Jos edellisenä päivänä maaston vaikeakulkuisuus yllätti, yllätti tiistaina sen helppous. Muutamia portaita matkan varrelle sattui, mutta muutoin yhdyspolku Värikallion kaarrokselle oli ainakin Ölkyn ähkäsyyn verrattuna kevyt kulkea. Risteyskohdasta jatkoimme kohti Lihapyörteen (kuka näitä nimiä keksii?!) taukopaikkaa ja polku jatkui edelleen yhtä helppokulkuisena. Etenimme nopeasti ja olimme perillä suunnitellulla yöpymispaikalla jo ennen kuutta. Ehdimme juuri sopivaksi laavuun suojaan ennen lyhyttä sadekuuroa, joka tosin mukavasti raikasti ilmaa.
Kuten Ölkynperällä, myös Lihapyörteessä oli heikosti sopivia paikkoja teltalle. Laavun viereen oli ajettu reippaasti hienojakoista soraa, mutta pakattu niin tiiviisti, ettei teltan kiiloja saanut lyötyä edes isoa halkoa apuna käyttäen maahan. Koska muita retkeilijöitä ei ollut päivän aikana juuri näkynyt, päätettiin nukkua laavussa. Ennen nukkumaanmenoa viriteltiin teltan ulkokangas laavun oviaukolle tuulensuojaksi ja teltan pohjakangas levitettiin makuualustojemme alle hieman eristämään laavun lankkujen välistä puhaltavaa tuulta. Levitettiin makuualustojen päälle Iipun kesämakuupussi lisäeristeeksi, puettiin paljon päälle ja nukuttiin molemmat mun peitoksi levitetyn talvi(/kolmen vuodenajan) makuupussin alla.
Yöllä lämpötila laski selvästi aiemmasta ja lämpimästä pukeutumisesta huolimatta erityisesti pää ja niska hieman palelivat. Aamu valkeni edelleen kylmänä, tuulisena ja hieman sadetta enteilevänä. Syötiin aamupala laavun suojissa, sääennuste näytti päivän ylimmäksi lämpötilaksi vain kolmeatoista astetta ja saikin pukea paljon edellisiä päiviä enemmän vaatetta päälle. Päästiin jatkamaan matkaa Lihapyörteeltä kohti Värikalliota jo yhdeksän aikaan ja polku jatkui edellisen päivän tapaan helppokulkuisena. Viileässä säässä eteneminen oli aiempaa nopeampaa ja pääsimme tunnissa suunnittelemallemme lounastaukopaikalle Värikallion keittokatokselle. Pidettiin vain lyhyt juoma- ja välipalatauko ja päästiinkin sopivasti jatkamaan matkaa katokselle pian saapuvan leirikoululais-/partiolaisporukan tieltä.
Nähtävänä oli enää oikeastaan Värikalliot, jotka nähdäkseen joutui poikkeamaan reitiltä muutaman sata metriä ja kävelemään metalliritilöistä muodostettua katselusiltaa järvelle. Ritilät olivat vielä ikävämpiä kuin aiemmat kierreportaiden ritilät ja jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt jättää koirat rantaan odottamaan. Kyllähän ne molemmat ritilällä rohkeasti ja urhoollisesti kävelivät, mutta Kodasta ainakin huomasi, että metalliritilöiden painuminen anturoiden väliin oli varsin epämukavaa. Katselusilta johdatti kivikautisten kalliomaalausten luokse ja punaisista maalauksista erottui selvästi tikku-ukkoja ja poroja.
Aikamme kalliomaalauksia ihmeteltyämme jatkettiin takaisin reitille ja takaisin kohti Julma-Ölkyn parkkipaikkaa. Matkan aikana ihailimme vaalean vihreänä loistavaa, puhdasta luontoa, kuusen oksista roikkuvia naavoja ja luppoja (onneksi mukana oli biologi :D) ja yritimme edelleen bongata poroja. Viimeiselle päivälle jäänyt reitti oli helppo, lyhyehkö ja nopeasti kuljettu, mutta tyydyimme siihen, koska edessä oli vielä pitkä ajomatka takaisin Joensuuhun.
Meillä kävi loistavaa tuuria, kun kevät eteni näin rytinällä, lumet olivat edellisellä viikolla sulaneet ja polut olivat ehtineet kuivua lähes täysin. Näin alkukesästä ja keskellä viikkoa kanssaretkeilijöitä oli vähän ja huonoista telttailumahdollisuuksista huolimatta saatiin yövyttyä suunnitelluissa paikoissa. Myöskään hyttyset eivät ensimmäistä iltaa lukuunottamatta juurikaan kiusanneet! Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ja ihana reissu, upeita maisemia, hyvää ruokaa, mainiota seuraa ja hyvin tuuletetut aivot!
Kiira & Koda
osa kuvista ja videopätkistä © Iipu
