sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Koiran hankinta osa 3: yhdistelmän/pennun valinta

Koiran hankinta -projektisi on nyt edennyt vaiheeseen, jossa tiedossa on rotu ja rodun sisältä muutama potentiaalinen kasvattaja (lue osat 1 ja 2). Olet ollut yhteydessä kasvattajiin, olette suunnilleen samalla aaltopituudella asioista ja olet rehellisesti kertonut, minkälaista koiraa olet etsimässä ja minkälaiseen kotiin. Seuraavana pohdittavana asiana on, onko juuri kasvattajan seuraava pentue se, mistä löytyisi sulle sopiva koira, vai olisiko parempi odottaa vielä.

On hyvä huomioida, että kasvattajalla on usein useampi narttu, jotka saattavat olla eri emälinjaa, eli suvullisesti erilaisia ja siten saman kasvattajan kaksi eri narttua voivat erota toisistaan myös terveyden, ulkomuodon ja luonteen puolesta paljonkin. Kasvattajan eri yhdistelmissä voi olla erilaiset tavoitteet - toisessa parannetaan terveyttä ja tähdätään vaikkapa mahdollisimman pieneen sukusiitosprosenttiin ja tingitään samalla hieman harrastuskoiraominaisuuksista ja seuraavassa tehdään kompromissi ulkomuodon suhteen, kun halutaan parantaa luonneominaisuuksia. Jos tutullasi on mielestäsi tosi kiva ja terve koira tietyltä kasvattajalta, saattaa kasvattajan seuraava pentue olla suvullisesti jotain ihan muuta ja siten siitä syntyvät pennutkin hyvin erilaisia kaverin koirasi kanssa.



Kun olet löytänyt muutaman kasvattajan ja tiedät näiden tulevat pentuesuunnitelmat, kannattaa kyseisten yhdistelmien koiria tutkia vielä tarkemmin. Lisäksi kasvattajalta kannattaa tiedustella, mitä yhdistelmällä tavoittelee ja miksi juuri tämmöiseen yhdistelmään on päätynyt. Yhdistelmän koiriin kannattaa toki mahdollisuuksien mukaan tutustua livenä, etenkin tuleviin emäkoiriin. Vaikka pennut ovat geneettisesti yhdistelmä molempia vanhempiaan, on emällä suurempi rooli pentujensa luonteeseen - arka emä näyttää usein huonoa esimerkkiä pennuille. Mikäli nartulla on aiempia pentueita, kannattaa kasvattajalta tiedustella, minkälainen emä narttu oli edellisille pennuilleen - hoivasiko se pentuja hyvin, oliko sillä hyvät emänvaistot, antoiko se ihmisen osallistua pentujen hoitamiseen ja suhtautuiko se vieraisiin ihmisiin luottavaisesti pentujen seurassa. Kaikki edellä mainitut ovat ominaisuuksia, joita hyvältä emältä on syytä toivoa, näin pennuista tulee reippaampia ja maailmaan avoimemmin suhtautuvia koiria.

Jos kyseisten yhdistelmien koirilla on aiempia jälkeläisiä, olisi hienoa, jos pääsisit tapaamaan näitäkin livenä tai vähintäänkin kyselemään koirien omistajilta, millaisia koirat ovat. Vastaavatko aiemmat jälkeläiset sun toiveitasi? Onko koirilla terveys- tai käyttäytymisongelmia? Muistaen tietysti samalla, että omistajalla on geenien ja pennun lähtökohtien lisäksi suuri vaikutus esimerkiksi käyttäytymisasioihin. Toki jälleen kerran myös KoiraNettiä kannattaa hyödyntää salapoliisityössään - onko aiempia jälkeläisiä terveystutkittu, onko niitä luonnetestattu, lopetettu nuorena?

Kun olet löytänyt sen toivottavasti luotettavan ja rehellisen kasvattajan, tarjoaa kasvattaja parhaan avun sopivan yhdistelmän/pennun valinnassa. Jälleen kerran, rehellinen kasvattaja ei halua myydä koiria vääränlaisiin koteihin, kuten huippuluonteista, mutta värivirheellistä koiraa näyttelykotiin tai ulkomuodoltaan upeaa, rauhallista ja saalisvietitöntä koiraa harrastuskotiin. Hyvä ja osaava kasvattaja osaa myös parhaiten kertoa yhdistelmiensä ja koiriensa vahvuudet ja heikkoudet. Jos haluat koiran lähinnä näyttelyharrastukseen ja kerrot tämän kasvattajalle, kasvattaja osaa valita sulle pennun, jolla suurin mahdollisuus on näyttelyissä menestyä. Tämä sama pentu ei välttämättä kuitenkaan tule olemaan se, joka tulee menestymään agilityssä SM-tasolla, vaikka joskus myöhemmin agilitystä innostuisitkin. Jos taas haluat koiran vain kotikoiraksi, varaudu siihen, että et voi esittää toiveita esimerkiksi värin suhteen (tai sen esittäessäsi saatat päätyä pentujonon viimeiseksi) ja että ne harrastavaa kotia lupaavat menevät yleensä pentujonossa etusijalle.



Kun kiinnostavasta yhdistelmästä pennut ovat syntyneet, kasvattaja kertoo, milloin on sopiva aika tulla tutustumaan pentuihin, yleensä 5 viikon iästä eteenpäin. Vanhemmista pennuista pystyy jo paremmin huomaamaan pieniä eroja esimerkiksi luonteen suhteen. Yhden lyhyen näkemisen perusteella voi saada kuitenkin vääränlaisen kuvan pennuista - se vilkkain ja rohkein saattaa olla juuri sillä hetkellä väsynein ja päinvastoin. Kasvattaja viettää pentujen kanssa useita tunteja päivässä ja siten osaa paremmin kertoa, minkälaisia luonne-eroja pentujen välillä on. Luottaisin siis enemmän tässäkin osaavan kasvattajan sanaan kuin siihen lyhyeen hetkeen, mitä itse pääset pentuihin tutustumaan. Moni kasvattaja myös mielellään jakaa pennuista videoita niille, jotka oikeasti ovat pennuista kiinnostuneita. Videoiden välityksellä pääset hieman laajemmin arvioimaan pentujen luonne-eroja kuin tuon pelkän yhden näkemisen perusteella.

Jotkut kasvattajat teettävät pennuilleen myös pentutestit, jolloin ulkopuolinen testaaja arvioi pentujen luonnetta eri tilanteissa. Alle luovutusikäisillä pennuilla vireystila vaikuttaa kuitenkin suuresti testituloksiin, joten pelkän pentutestin tulosten perusteella ei kannata pentua valita, tai toisaalta olla valitsematta. Jotkut kasvattajat taas virallisen pentutestin sijaan testailevat itse pentujen luonne-eroja esimerkiksi viemällä niitä vuorotellen erilaisiin paikkoihin, eri alustoille, katsovat niiden reaktioita erilaisiin ääniin jne. Näin kasvattaja osaa paremmin arvioida pentujen luonne-eroja kiinnostuneille ostajille.

Hyvä kasvattaja ei mielestäni kuitenkaan lupaa kuuta taivaalta minkään yhdistelmän tai pennun osalta. Avoin keskustelu puolin ja toisin tuo kuitenkin parhaan lopputuloksen molempien näkökulmasta. Muista, että sulle/teille sopivin pentu ei yleensä ole se, jonka saa läheltä ja nopeasti. Pentua hankkiessa täytyy pitää järki päässä ja vaaleanpunaiset lasit poissa silmiltä. Kaikki pennut ovat ihania ja suloisia, joten älä käy katsomassa huvikseen pentuja, joiden vanhemmat eivät miellytä. Herkästi pentukuume vie voiton ja huomaatkin pian, että se suloinen pentu ei kasvaessaan olekaan ollenkaan sun arkeen sopiva. Sitä oikeaa pentua kannattaa malttaa odottaa ja tarvittaessa hakea se hieman kauempaakin! Mikään ei ole parempaa kuin arkeen ja harrastamiseen sopiva koira <3

Jäikö jotain mainitsemisen arvoista mielestäsi sanomatta? Kommentoi!


Kiira, Koda & Kelmi

Pyhä-Häkin ja Leivonmäen kansallispuistot

Huonon talven vuoksi talviretkeily jäi väliin ja toistaiseksi ei ole keväänkään osalta saatu retkikautta avattua. Onneksi aina voi kuitenkin muistella vanhoja retkiä ja huomasinkin, etten ole blogin puolelle kirjoitellut syksyn retkestä Pyhä-Häkin ja Leivonmäen kansallispuistoihin. Retkiseurana toimi jälleen meidän luottoseuralaiset Jenny ja Savu.

Retki sijoittui lokakuun alkupuolelle ja saatiin nauttia varsin ihanista ruskamaisemista, paljon paremmista kuin viime vuoden ruskaretkellä Salamajärvellä. Oltiin varattu yöpymistä varten Poika-ahon vuokratupa ja ajeltiin autolla suoraan vuokratuvan pihaan. Näin saatiin retkeiltyä päivä ilman painavia kantamuksia. Alun perin tällaiseen "luksusretkeilyyn" päädyttiin, koska Jennyn taaperon oli tarkoitus olla mukana matkassa. Flunssa oli kuitenkin iskenyt pieneen retkiseuralaiseen ja luksusretkeiltiin sitten tällä kertaa vain aikuisten ihmisten ja koirien kesken.

Poika-ahon tuvalta lähdettiin kulkemaan ensin Tulijärven polkua pitkin ja reitin risteytyessä Kotajärven polun kanssa lähdettiin kulkemaan Kotajärven polkua kohti Pyhä-Häkin kahta ”nähtävyyttä”, Isoa puuta ja Vanhaa puuta. Maisemana reitin varrella oli paljon ruskaista suomaisemaa ja vanhaa mäntymetsää. Mun pitkospuu -rakkauteni tykkäsi kovasti tästä reitistä! Jatkettiin matkaa aina Kotajärven taukopaikalle näkemättä ainuttakaan vastaantulijaa. Toki päivän aikana alkanut räntäsade saattoi hyvinkin olla tähän syypää.





Vaikka kanssaretkeilijöitä ei näkynyt, oli Kotajärvellä keittokatoksessa sopivasti hiillos meidän saapuessa paikalle. Saatiin tulet siis helposti ja päästiin lämmittelemään kohmeisia sormia. Tarkoitus oli kiertää koko Tulijärven 17 kilometrin polku, mutta räntäsade ja hämärtyvä ilta houkuttelivat lyhentämään reittiä ja lopulta oikaistiin lyhyempää reittiä takaisin tuvalle.

Poika-ahon tupa oli iso ja yksi tulisija ei mitenkään riittänyt lämmittämään tupaa ja asteet olivat varmasti tuvassakin lähellä nollaa ahkerasta polttopuiden lisäämisestä huolimatta. Tuvan varaukseen kuului myös erillinen sauna, joten päästiin kuitenkin hieman paremmin lämpiämään. Illalla paisteltiin toki vielä kaasuliedellä lettuja. Räntäsateessa kastuneet koiratkin olivat vähän kylmissään, joten Koda nukkui yönsä ihan tulisijan vieressä mun untuvatakin alla ja Kelmi mun kainalossa 60 cm leveällä sängyllä.

Yöllä oli mennyt muutaman asteen pakkaselle ja aamulla herättiin lumiseen maisemaan. Koirat saivat rallatella itsensä lämpimiksi tuvan aidatulla pihalla (kesäisin lammasaitaus) ja tietysti hauskasta lumisen ruskaisesta maisemasta piti muutamat kuvatkin ottaa. Kun kuvailut ja aamutoimet oli hoidettu, lähdettiin kohti ruskaretken toista kohdetta, Leivonmäen kansallispuistoa.




Toinen retkipäivä olikin selvästi lämpimämpi ja aurinkoisempi, eikä luntakaan ollut etelämmässä satanut. Kaunis syyssää oli houkutellut muitakin ulos luontoon, eikä saatu enää nauttia tyhjistä poluista tai rauhallisista taukopaikoista. Leivonmäessä kiersimme kiireettömästi Mäyränkierroksen hieman mukailtuna ja poikkesimme matkalla Joutsniemessä ihailemassa aurinkoista ruskamaisemaa ja koirat kävivät kahlaamassa järvivedessä. Taukopaikoilla oli sen verran ruuhkaisaa, ettei viitsitty kolmen koiran kanssa pysähtyä kummemmin taukoilemaan, vaan reitin kierrettyämme suuntasimme suosiolla kotia kohti.

Jennyn kanssa suunniteltiin jo syksyllä talviretkeä Päijänteen kansallispuistoon, mutta surkea talvi esti reissun toteutumisen. Toivottavasti ensi talvena on sen verran paksut jäät, että onnistuu! Nyt kesän retkiä suunnittelemaan!

Retkikuumeisin terveisin, 

Kiira, Koda & Kelmi