Esittelyssä Kodan pennut ja Kelmi

Huhtikuun astutusurakka tuotti tulosta ja kesäkuun 18. päivä maailmaan syntyi kuusi pientä collievauvaa. Pennut syntyivät Scottail -kenneliin ja niiden emä on ihana Riesa (Dispiritos Choicy De Rose) ja isänä kukas muukaan kuin maailman paras Koda. Pennut syntyivät odotettua aiemmin, kasvattaja odotti niistä juhannusvauvoja, mutta tyypit ovat selvästi jo syntymästä asti aika vauhdikasta jengiä, syntyivät viitisen päivää etuajassa ja vielä melkoisen nopeasti. Pennut olivat kuitenkin alusta asti hyvinvoivia ja tomeria, ja sellaisina ovat pysyneet läpi helteisen heinäkuunkin.

Pääsin itse ensimmäistä kertaa katsomaan vauveleita vasta eilen ja rakastuin kyllä täysin. Aivan älyttömän reippaita, uteliaita ja avoimia tapauksia kaikki, olivat kaikki heti innoissaan katsomassa, mitä tyyppejä tänne oikein tuli ja kiipesivät syliin pusuttelemaan. Vein tuliaiseksi pennuille PK SM -kisoista ostamani lelun ja vuorotellen kävivät pennut sitä ihmettelemässä ja muutama pentu innostui jo tapporavistuksiinkin. Kokeilin vähän saalisleikkiä lelun avulla ja kovasti pienet yrittivät ja innostuivat, mutta ihan täysin ei vielä silmän ja raajojen yhteispeli ollut hallussa :'D Kovasti teroittivat myös jo naskalihampaitaan milloin viattomien ihmisen varpaisiin, milloin tuolin jalkaan, lisäksi kengännauhoja oli ihana pureskella ja kenkiä raahata pitkin terassia.

Yksi pennuista vei kuitenkin sydämeni ensisilmäyksellä hieman muita enemmän, johtuneeko siitä, että pentu muistuttaa kovasti ilmeeltään Kodaa, vaiko siitä, että se kovasti taisteli saadakseen mun jalkaterän irti mun nilkasta. Kuitenkin tämä pieni Kelmi muuttaa meille kahden viikon päästä Kodan kaveriksi arkeen ja mulle toiseksi harrastuskaveriksi.

Varoitus: luvassa paljon pentusaastetta <3

 

 

 

 

 

 

 

 

Pennun tuoksuisin terveisin,

Kiira & asiasta toistaiseksi autuaan tietämätön isäkoira Koda

Ensiretken ABC

Multa on pariin otteeseen toivottu postausta tai vähintäänkin vastauksia siitä, mitä pakata mukaan vaelluksille koiran kanssa ja mitä kaikkea ensikertalaisen tulee muistaa ottaa huomioon retkelle lähtiessään. Itsekään en mikään guru näissä vaellus- ja retkeilyasioissa ole, onhan mulla ensimmäisestä yhden yön vaelluksesta vasta puolitoista vuotta aikaa, toisaalta ehkä juuri sen vuoksi osaan antaa sopivia ja maanläheisiä neuvoja aloittelijoille.

OSA I - RETKIKOHTEEN VALINTA

Kaikkihan lähtee tietysti suunnittelusta, ajankohdasta, retkiseurasta ja -kohteesta. Kuinka paljon on aikaa käytettävissä, mitä kulkuneuvoja on käytettävissä, pääseekö kohteeseen kätevästi julkisilla vai tarvitseeko omaa autoa. Ensiretkien suunnittelu kannattaa aloittaa Luontoon.fi -sivustolta, sieltä löytyy tiedot ja reitit kaikista Suomen kansallispuistoista ja suosituimmista retkikohteista. Lisäksi sivustolta löytyy ajo-ohjeet ja kulkuyhteydet kansallispuistoihin ja retkikohteisiin sekä muitakin hyviä vinkkejä. Inspiraatiota voi hakea myös esimerkiksi Retkipaikka -sivustolta. Ensimmäiselle retkelle suosittelen lähtemään johonkin lähellä sijaitsevaan kansallispuistoon, kansallispuistoissa on yleensä selkeästi merkatut reitit, netistä löytyy kartat, kansallispuistoissa liikkuu muutakin kulkijaa ja taukopaikkoja riittää. Etelämmän Suomen kohteissa puhelinyhteydet ovat hyvät ja mahdollisen hädän hetkellä saa nopeasti yhteyden ulkomaailmaan, plus saa tietty päivitettyä instastorya silloin, kun kaikki sujuu hyvin.

OSA II - REITIN VALINTA

Suomen kansallispuistot ovat maisemaltaan ja maastoltaan vaihtelevia, toiset aukeaa, tasaista, helppokulkuista suomaisemaa, joissa kuljet lähinnä pitkospuilla ja eteneminen on nopeaa, toiset vaihtelevaa, kalliosta, kivistä, jyrkkää ja vaikeakulkuista maastoa, jossa eteneminen on hidasta ja syke nousee, toisissa kansallispuistoissa tai retkikohteissa taas parhaimmista paloista ja maisemista pääset nauttimaan vesiteitse, kajakilla tai kanootilla. Suosittelen ensimmäisten vaellusten reiteiksi merkattuja rengasreittejä, niillä harvemmin pääsee eksymään. Luontoon.fi -sivustolta löytyy hyvät reittikuvaukset ja reitin vaikeusasteet, vaikeakulkuiseksi merkityn reitin kulkemiseen tulee varata vähintään tuplasti se aika, mitä saman pituisen helppokulkuisen kulkemiseen.

Lisäksi yön yli retkillä tulee ottaa huomioon, että kulkeminen ja eteneminen 13-kiloinen rinkka selässä on yllättävän paljon hitaampaa ja rankempaa kuin ilman, joten suunnittele ensimmäisille retkille mielummin liian lyhyt kuin yhtään liian pitkä reitti. Suosittelen myös tekemään jonkinlaisen varasuunnitelman, jos alkaakin sataa kaatamalla tai jos rinkka tuntuukin ihan kamalan painavalta, voisi reittiä lyhentää tarvittaessa. Itse olen kokenut noin 10-15 km päivämatkan sopivana yhden-kahden yön vaelluksilla, riippuen toki rinkan painosta, maastosta ja säästä.

Koiran kanssa retkeillessä tykkään itse valita reitit ja retkikohteet niin, että aina välillä reitti poikkeaa vesistön rannalla, koiraa varten ei silloin juurikaan tarvitse kantaa vettä mukana, koira pääsee kuumalla säällä viilentymään kahlaamalla tai uimalla, ja itsekin saa esimerkiksi ruoanlaittoa varten vettä luonnosta.

Hyviä vinkkejä reiteistä voi kysellä esimerkiksi Retkeily/vaellus koiran kanssa -ryhmässä.

OSA III - ENNEN RETKEÄ

Ennen kuin ensimmäistä kertaa lähdet metsään, kertaa vähintään tärkeimmät ensiaputaidot, harjoittele edes hiukan kartanlukemista, tulentekoa, mahdollisen teltan pystyttämistä ja esimerkiksi trangian käyttöä. Koiran kanssa on hyvä harjoitella myös teltassa yöpymistä etukäteen. Samoin koiran kantamista esimerkiksi omilla harteilla on hyvä harjoitella. Rinkan kantamiseen kannattaa edes hieman totutella, vähintään sen verran, että rinkka on säädetty selkään sopivaksi, painon tulee olla suurimmaksi osaksi lantiolla, ei hartioilla.

Jokaisen retkeilijän tulee myös tietää yleiset säännöt ja ohjeet, jotta retkeily olisi kaikille mukavaa. Kansallispuistoissa tulee esimerkiksi koiran olla kytkettynä, itse saatan silloin tällöin taukopaikoilla tai vaarallisissa kohdissa (talvella liukkailla tms.) pitää koiran hetkittäin vapaanakin, mutta silloin koiran täytyy olla hallinnassa, kytkettävissä välittömästi ja itse pitää olla todella valppaana ympäristön suhteen. Ennen retkelle lähtöä on hyvä lukea retkikohteen oma esite ja säännöt joko luontoon.fi -sivuston kautta tai retkikohteen omilta Facebook -sivuilta, mikäli sellaiset löytyy. Ennen reissua on hyvä tutustua myös jokamiehenoikeuksiin. Muista myös pitää luonto puhtaana, kanna pois kaikki roskat!

Muista suunnitella, miten laitat ruokaa, tarkista metsäpalovaroitukset, selvitä, onko taukopaikoilla puita, varaa mukaan sytytyspaloja, tai hanki trangia tai muu vastaava retkikeitin, joita voi käyttää myös metsäpalovaroituksen aikaan. Metsäpalovaroituksen aikaan avotulenteko nuotiopaikoilla on kielletty, kuitenkin hormillisissa keittokatoksissa ja kodissa tulenteko on useimmiten sallittu. Itse olen kokenut trangian kyllä näppäräksi vaihtoehdoksi, ei paina paljoa, kun joudut ne ruoanlaittovälineet nuotiollakin tehdessä kantaa mukana, voi käyttää missä vain, pysyy pystyssä hyvin ja ruoat saa nopeasti. Ei myöskään tarvitse sahata ja pilkkoa hirveätä kasaa halkoja yhden aamupuuron vuoksi.

Ruoaksi voi pakata lähes jokaisesta kaupasta löytyviä valmispussiruokia, esimerkiksi pastaa tai keittoaineksia, energiapitoisempia ja tiiviimpään tilaan pakattuja vaihtoehtoja löytyy ulkoiluun ja retkeilyyn erikoistuneista liikkeistä. Aamupalaksi sopii mainiosti pikapuurot, välipalaksi välipala-/proteiinipatukat, rusinat, pähkinät ja kuivatut hedelmät, nuotiolla on hyvä paistaa makkaraa, vaahtokarkkeja tai suklaabanaaneja. Kahvia/teetä ja kaakaota kannattaa myös varata mukaan. Itsellä on kaikilla vaelluksilla ollut mukana myös pieni paketti ruisleipää ja Koskenlaskija -juustoa.

Tarkista, saako suunnitellun reitin varrelta vettä, onko kaivoja, kaivojen tilanne, suositellaanko vesi keitettäväksi, voiko juoda sellaisenaan, luonnovesistöjen puhtaus. Itse pakkaan ensimmäisen päivän vedet aina mukaan ja otan mukaan vedenpuhdistustabletteja, joilla saa luonnonvedet suunnilleen puhtaiksi puolessa tunnissa.

Lisäksi täytyy muistaa, että jotta retkeily olisi itselle ja koiralle kivaa, täytyy molemmilla olla hommaan sopivat varusteet ja peruskunnon tulee olla kohdillaan. Jos ei jaksa ilman rinkkaa kävellä metsässä kymmentä kilometriä, sitä ei varmasti jaksa myöskään rinkan kanssa. Retken aikana on hyvä pitää taukoja mielummin liikaa kuin liian vähän ja suunnitella ehkä taukopaikkoja jo vähän etukäteen.

Mieti, miten koiran kanssa yövyt, laavussa, kodassa, autiotuvassa, varauskämpässä, teltassa vai esimerkiksi riippumatossa. Hiljaisemmissa paikoissa, ei-niin-ruuhkaiseen vuodenaikaan tai viikonpäivään, voi ajatella koiran kanssa nukkuvansa laavussa, mutta vähänkään suositummissa retkikohteissa, keskellä kesää ja viikonloppuna, kannattaa koiran kanssa vaeltavan varautua siihen, ettei laavuissa ole tilaa tai autiotuvassa sattuukin olemaan joku koira-allergikko. Itse nukun koiran kanssa mieluiten teltassa, vaikka se tietääkin painavampaa rinkkaa.

Ennen retkelle lähtöä kerro jollekin läheiselle, minne olet menossa,  milloin tulet takaisin ja reittisuunnitelmasi. Lataa puhelimeesi 112 Suomi -sovellus, sovelluksen kautta hätäkeskukseen soittaessasi näkyy hätäkeskukseen automaattisesti sijaintisi. Aloita retkeily kohteista, joissa puhelinverkot ovat hyvät ja GPS toimii.

OSA IV - MITÄ PAKATA MUKAAN

Ensin tarvitset tietenkin rinkan, missä kaikki tavarat kannat. Rinkkoja voi ostaa tietenkin retkeily- ja vaelluskaupoista, mutta myös lainata tutuilta tai esimerkiksi täältä. Samasta paikasta voit vuokrata myös muun muassa retkikeittimet, teltat ja makuualustat. En ole itse kyseistä sivustoa kokeillut, joten tarkempaa tietoa sen toimivuudesta ei valitettavasti ole.

Tiivistettynä, mitä itse pakkaan mukaan:

• rinkka, teltta, makuupussi, makuualusta, retkityyny, pieni pyyhe, istuinalusta
• vaihtovaatteet luvatun sään mukaisesti, kerrospukeutuminen kunniaan, Suomessa kannattaa aina varautua siihen, että sataa, villasukat viileitä öitä varten, mahdollisesti myös kesäöinä pipo päähän, vähintään yhdet ylimääräiset sukat, sandaalit, aurinkoisella säällä lippis
• omat hygieniatuotteet: hammasharja+tahna, deodorantti, aurinkorasva, hyttysmyrkky, puhdistuspyyhkeet, perusvoide tai esimerkiksi bepanthen
• ensiapulaukussa vähintään: steriilejä taitoksia, desinfiointilappuja, sideharsoa väh. 2 pakettia, jotta saa painesidoksen tehtyä, rakkolaastareita, tavallisia laastareita, kyypakkaus, särkylääkettä, punkkipihdit, hydrokortisonivoide hyönteisen pistoihin, kumihanskat, pienet sakset 
• ruokailuvälineet, puukko, ruoanlaittovälineet, polttoaine trangiaan, tulitikut, ruoat
• vessapaperi, muutama pala talouspaperia
• aurinkolasit, puhelin, varavirtalähde, otsalamppu, kamera
• vettä vähintään 2 l/vrk, vedenpuhdistustabletteja
• roskapussi
• koiralle ruokaa, retkikuppi, valjaat, fleksi, tavallinen hihna, koiran oma reppu, viileillä ilmoilla BOT -loimi

Laajemman ja tarkemman varusteluettelon yhden yön vaellukselle löydät esimerkiksi täältä. Rinkan pakkaamisen suhteen en anna neuvoja, sen suhteen olen itse vielä niin pihalla :D osaan lähinnä pakata päivän aikana tarvittavat tavarat päällimmäiseksi ja muut alle, Kodan reppuun menee sen omat ruoat ja ensiapulaukku.

V SITTEN SITÄ RETKIKUUMETTA JA INSPIRAATIOTA

Elina ja Jenny koirien kanssa Kainuussa retkeilemässä
Emma ja Aava koirien kanssa Karhunkierroksella
100 retkeä koiran kanssa
Jenny, Ilo ja Hupi Kuusamossa
Alician ja Lexan seikkailuja Skotlannissa
Titon ja Totin Lapin vaellus
Iipun ja Haltin vaellus Saariselällä

Meidän kaikki reissut ja retket

Ei muuta kuin retkiä ja vaelluksia suunnittelemaan, koiran kanssa tai ilman. Jos tulee kysyttävää tai jollakulla enemmän (tai miksei vähemmänkin) vaeltaneella tulee lisättävää/korjattavaa mieleen, kommentoikaa ihmeessä alle. 


Kiira & Koda

Liesjärven kansallispuisto

Kansallispuistojen kiertely jatkuu melko tehokkaaseen tahtiin ja viikonloppuna oli vuorossa Liesjärven kansallispuisto Tammelassa. Mukaan yhden yön vaellukselle lähti hyvä ystäväni Mirka ja lisäksi seuraan lauantaina päiväretkeilemään liittyi toiset kaverit Laura ja Henri pentukoira Paavon kanssa. Lähdettiin liikkeelle Liesjärven Korteniemeltä yhdentoista aikoihin aamupäivällä ja parkkipaikka olikin jo melkein täynnä. Retkiseuraa parkkipaikalla odotellessa ohi kulki muutamia vanhanaikaisiin pellavavaatteisiin pukeutuneita naisia, jotka kyselivät parkkipaikalla liikkujia mukaan talkoisiin. Jälkeenpäin piti netistä tarkistaa, että lauantaina järjestettiin Korteniemen perinnetilalla heinätalkoot, jossa pääsi ilmeisesti kokeilemaan omia rahkeitaan heinämiehenä/-naisena ja seivästämään heinää.

Me jätettiin kuitenkin nää talkoohommat muille ja lähdettiin suunnitelman mukaisesti patikoimaan. Perinnetilalla oli heinäpeltojen lisäksi ainakin lammas- ja lehmälaitumet, joiden ohi koirien kanssa kuljettiin. Lampaat Koda haistoi jo kaukaa ja katseli hetken kaihoisasti kauempana laitumella seisoskelevien lampaiden suuntaan. Lehmistä se sen sijaan oli hieman hämillään ja lähinnä ulisi niille. Korteniemen tilalta jatkettiin Liesjärven rantaa kohti Ilvesreittiä, joka jatkuisi aina kansallispuiston perälle ja Kaksvetisen taukopaikalle asti. Oltiin valittu ainakin alustavasti yöpymispaikaksi Kaksvetisen ranta, mutta sen tarkempaa reittisuunnitelmaa meillä ei muuten ollut.

Käveltiin rauhallisesti, kiirehtimättä, juteltiin niitä näitä ja nautittiin metsämaisemasta. Koda hieman paheksui viisikuisen Paavon läsnäoloa, mutta lähinnä keskittyi omiin hommiinsa ja antoi pennun höseltää. Koirien juomatauon aikana Paavo oli kovaa vauhtia tulossa Kodan kupille ja tästä Koda antoi nopean palautteen pennulle, onhan nyt isojen koirien tuollaisesta erämaasta selviytyäkseen pidettävä pennut pois juomakupilta... Muutamia vastaantulijoita matkan varrelle sattui, mutta ruuhkaksi asti porukkaa ei poluilla ollut.

Reilu kolme kilometriä helteisessä säässä käveltyämme alettiin kaivata jo eväs- ja hengähdystaukoa. Poikettiin suoralta reitiltä puolisen kilometriä päästäksemme järven rannalle Savilahden nuotiopaikalle makkaranpaistoon. Tuntuipa hyvältä ja kevyeltä saada rinkka hetkeksi pois selästä, Kodakin pääsi eroon pari kiloa painavasta repustaan ja pääsivät yhdessä Paavon kanssa rantaveteen viilentymään ja juomaan. Enää ei tarvinnut Kodan vedestä ärähtää ja yritti viilennyttyään hakea Paavo -penneliä leikkimäänkin. Koirien viilennyttyä istahdettiin rauhassa alas syömään eväitä ja keitettiin nuotiolla pannukahvitkin.

 

Lounastauon jälkeen jatkettiin matkaa kohti Kaksvetistä, pentukoira kääntyi takaisin kotimatkalle ja Koda sai nauttia ainoana koirana retkeilystä. Iltapäivää kohden ilma muuttui aurinkoisesta ja lämpimästä yhä vain hiostavammaksi, olin tyytyväinen, että olin ajanut Kodalta turkin alas edellisenä viikonloppuna ja se jaksoi kyllä paljon paremmin lyhyen turkin kanssa. Nautittiin jokaisesta hetkestä, jolla reitti kulki järven rannalla ja viileä tuuli helpotti hiostavaa tunnelmaa. Ohitettiin Kopinlahden, Pirttilahden ja Siltalahden taukopaikat ja jatkettiin syvemmälle metsään. Käännyttiin risteyksestä kohti Sikomäkeä, hiostava ilma väsytti ja haluttiin valita lyhyempi reitti yöpaikalle.

Lopulta kuuden aikaan illalla saavuttiin Kaksvetiselle. Nuotiopaikalla istuskeli muutama ihminen ja kaksi koiraa, pari telttaa näkyi jo ensisilmäyksellä rannassa. Lähdettiin suosiolla etsimään sopivaa telttapaikkaa hieman kauempaa, nopeasti sopiva paikka löytyikin kodan ja halkovajan takaa ja pehmeän maan ansiosta teltan pystyttäminen onnistui helposti ja vaivattomasti.  Koda olisi jo halunnut kömpiä telttaan nukkumaan, mutta yksinään se ei siellä kauaa viihtyisi, joten sai luvan lähteä mukaan ruoanlaittoon. Kaunis ja lämmin ilma jatkui, mutta järven rannalla tuuli melko kylmästi, joten päätettiin tehdä ruoka sisällä kodassa. Kodassa ei ollut muita, joten Koda sai tulla mukaan ja pääsikin jo melko hyvään uneen sillä aikaa, kun me keiteltiin limekanaa. Juotiin vielä lämpimät kaakaot ennen kuin lähdettiin iltapesulle ja vetäydyttiin telttaan makoilemaan. Laitoin Kodalle BOT:n päälle, karvat kun tosiaan oli ajettu alas, kuitenkin vielä kymmenen aikaan lämpötila oli kahdessakymmenessä ja teltassa oli itselläkin lämmin, joten riisuin BOT:n suosiolla loppuyöksi.

 

Teltassa nukutti hyvin. Koda makoili rauhassa meidän jalkopäässä, pari kertaa yön aikana nousi ylös ja yritti etsiä toista nukkumapaikkaa, mutta hetken pohdittuaan kävi kuitenkin maahan uudelleen samaan paikkaan. Koko yön sai nukkua makuupussi auki ja ylävartalo jopa suurimmaksi osaksi ulkona makuupussista, niin lämmintä oli läpi yön. Aamullakaan ei tarvinnut kiirehtiä ylös, makoiltiin rauhassa yhdeksään asti, telttamme oli varjoisalla paikalla eikä aamuaurinko päässyt lämmittämään liikaa. Aamupuurot oli jääneet ostamatta, mutta leipää, kuivattuja hedelmiä, suklaata ja kahvia meillä onneksi oli riittävästi, joten nälkää ei tarvinnut nähdä. Aamiainen syötiin nuotion ääressä, edelleen viileä tuuli puhalsi, muutoin ilma oli yhtä lämmin kuin edellisenä päivänä.  Koda sai syödä muutaman kuivatun broileriherkun ja muun ajan tutkaili uteliaana muiden retkeilijöiden touhuja. Toinen koiran kanssa retkeilevä kehui sitä rauhalliseksi ja hyväkäytöksiseksi :D osaa sekin joskus esiintyä edukseen.

Ripeästi aamiaisen jälkeen purettiin teltta, pakattiin rinkat ja jatkettiin matkaa, edessä olisi samanlainen matka kuin edellisenä päivänä. Tuntui omasta mielestä hieman turhan paljolta, mutta hyvällä mielellä lähdettiin kuitenkin. Koda oli selvästi parhaiten levännyt ja leiripaikalta lähtiessä hyppeli innoissaan keppi suussa, nopeasti se rauhottui kuitenkin taas sopivaan patikointivauhtiin. Lähdettiin kiertämään Ilvesreittiä siis toiseen suuntaan, alkuun kohti Hämeen luontokeskusta ja myöhemmin takaisin kohti edellisen päivän maisemia ja autoa, ennen matkan puoltaväliä reitti yhtyisi eilen kulkemamme kanssa ja loppumatka olisi tuttua maisemaa. Alkuun maasto oli edellispäivää vaihtelevampaa, oli suoalueita ylittäviä pitkospuita, aurinkoisia, kuivia, aukeita alueita, kallioiden päällä kulkevia polkuja ja kuusimetsää, kuitenkin jatkuvasti melko helppokulkuista. Muutamia yksittäisiä jyrkempiä ylämäkiä reitille sattui, niiden jälkeen sai pitää juoma- ja hengästystaukoa helteisestä säästä johtuen. Vastaantulijoita ei alkumatkasta ollut oikeastaan ainuttakaan, vasta Siltalahden taukopaikalle pysähdyttyämme muutama retkeilijä käveli ohi.

Siltalahti oli sunnuntaisen reitin puolivälissä, oltiin suunniteltu taukopaikaksi vasta myöhemmin tulevaa Pirttilahtea, mutta Siltalahden nuotiopaikka oli tyhjillään meidän siihen saapuessa, joten päätettiin hyödyntää sopiva tilaisuus. Laitettiin trangiaan tulet ja keiteltiin pastat Kodan hilluessa hetken aikaa ympärillämme vapaana. Järven rannalla puhalsi taas ihanan vilpoisa tuuli ja melkein sai laittaa takin päälle taukoa viettäessä. Pastan upotessa mahan pohjalle saapui taukopaikalle muuta porukkaa ja päästiin hyvin liukenemaan tieltä ja jatkamaan matkaa.

Loppumatka sujui nopeasti lauantailta tutuissa maisemissa, vastaantulijoita oli yhä enemmän, mutta ei tarvinnut kenenkään perässä patikoida. Olisi ollut kiva päästä sunnuntaina loppumatkakin jotain entuudestaan vierasta reittiä, mutta ei ollut sen tarkemmin reittiä etukäteen suunniteltu, joten fiksuinta oli pysyä merkatuilla reiteillä. Neljän aikoihin saavuttiin takaisin Korteniemen parkkipaikalle ja tuntui kyllä poikkeuksellisen hyvältä olla takaisin autolla. Retki oli erittäin onnistunut, mutta painostavassa säässä rinkka selässä 13 kilometrin kävely tuntui tällä kertaa yllättävän työläältä.

Minnehän sitä seuraavaksi lähtisi?


Kiira & Koda