Koska collie päätyy keskimäärin ihmiselle, joka on ottamassa ensimmäistä harrastuskoiraansa tai kotikoiraa, jonka kanssa kuitenkin sitten innostuu vähän harrastelemaan, on tällaiset puheet erityisen myrkyllisiä. Silloin kun mä olin Kodan kanssa ehkäpä kolmatta kertaa pk-kentällä, totesi eräs saksanpaimenkoiraharrastaja noin karkeasti, että kaikki colliet on muuten sitten nykyään ihan paskoja. Sittemmin samainen harrastaja on kyllä vähän muuttanut mieltään, mutta kuitenkin. Jos olisin joku muu kuin minä (siis ärsyttävän kilpailuviettinen, määrätietoinen ja pirun ylpeä koiristani), olisi ehkä ollut viimeinen kerta sillä kentällä. Samoin kuin Kelmin kanssa BH-kokeessa ollessa kanssakilpailija totesi, ettei häntä jännitä yhtään, kun oli katsomassa koetta, missä ihan paska colliekin pääsi läpi... olipas kiva mennä oman collien kanssa sen jälkeen suorittamaan. Ja voin vain kuvitella, miten kiva olisi jonkun herkemmän ihmisen mennä suorittamaan koetta colliensa kanssa tällaisen kommentin kuultuaan.
Kun kuulee joka tuutista, miten juuri oman rotuiset koirat on surkeita, alkaa herkästi peilata oman koiran heikkouksia yleisiin olettamuksiin. Jos mun koira ei motivoidu, se johtuu vain siitä, että se on väärää rotua. Jos mun koira ei leiki, sekin johtuu vain ja ainoastaan rodusta. Nirsouskin on rodun vika, samoin kuin koiran ääntelyongelma. Tai jos tuo yllä mainittu BH-koe olisi sitten mennytkin pieleen, ei vika voisi olla liian vähässä treenissä, huonossa valmistautumisessa tai ohjaajan jännityksessä, vaan siinä, että colliet yksinkertaisesti on huonoja.
Toki edellä mainitut ominaisuudet on koirakohtaisia ja heikkouksia löytyy jokaisesta yksilöstä ja rodusta, mutta todella paljon on myös ohjaajasta ja ohjaajan taidoista kiinni. Colliet, kuten monet muutkin paimenkoirat ovat herkkiä ja ohjaajapehmeitä (kuten niiden kuuluukin olla), ja siten ne peilaavat joskus ärsyttävänkin hyvin ohjaajan mielialaa, eleitä ja olemusta. Kun ohjaaja treenatessa ajattelee, että tämä koirani on paska kuten kaikki muutkin tämän rotuiset, se koira muuten aika varmasti on paska. Ainakin sillä hetkellä. Kun ohjaaja on kokematon ja epävarma, näkyy se helposti koiran epävarmuutena ja passivoitumisena. Tätä huomaa etenkin kisatilanteissa - kun ohjaajaa jännittää, koira menee aivan lukkoon. Sitten todetaan, että vika on kyllä varmasti rodussa, vaihdetaan rotua ja kerrotaan eteenpäin, miten mulla olikin aikanaan surkea collie.
Kuitenkin nämä herkkyydet ja ohjaajapehmeydet on helppo kääntää isoksi voitoksi. Etenkin Kelmi on selvästi ohjaajapehmeä ja myös hitusen herkkä, se aistii mun mielialaa taitavasti ja lukee mun eleitä todella tarkasti. Kodakin, mutta hieman maltillisemmin. Jonkun mielestä nämä on huonoja ominaisuuksia, mutta mä olen pirun ylpeä koiristani, tykkään aivan hulluna niiden ominaisuuksista ja niiden persoonista, rakastan treenata niiden kanssa ja niiden jokainen onnistuminen tuntuu aidosti ja oikeasti ihan älyttömän hyvältä. Ja koska ne on herkkiä ja lukee mua ja mun fiiliksiä kuin avointa kirjaa, ne todellakin tietää, että ne on maailman parhaita molemmat. Ne ei pyytele olemassaoloaan anteeksi, ne on motivoituneita, taistelutahtoisia, itsevarmoja ja aktiivisia ja niistä on ihan mihin vaan, kunhan mä uskon niihin. Totesi muuten eilen tämä yllämainittu saksanpaimenkoiraharrastaja Kelmistä, että "sillä on kyllä helvetin hyvä saalis".
Eli kaikki kanssaharrastajat, uskokaa koiriinne ja näyttäkää niille, että ne on parhaita. Eläytykää ja heittäytykää, saatatte nähdä muutoksen koirissanne.
Kiira, parhaat koirat Koda & Kelmi
Can I get an amen up in here! Loistava kirjoutus. :)
VastaaPoistaHyvä kirjoitus! Täällä ilmoittautuu yksi herkempi ihminen, joka ei ketä treenitilanteessa tota "paska-rotu" kommenttia, vaan se menee suoraan tunteisiin ja sitten treenit onkin pilalla...
VastaaPoistaSiksi treenaan nykyisin lähes aina vain yksin, Mito on niin herkkä et lukee mua todellakin kuin avointa kirjaa ja jos yhtään olen vihainen-jännittynyt-pettynyt-epävarma tms. ei treenaamisesta tule mitään...
Pitäisi treenata omaa pääkoppaa enemmän, että pystyisi taas kisaamaan ja edes treenaamaan kimpassa..
Main kestää tätä mun olemusta paremmin.
Niinpä, kaikki ei tuollaisista kommenteista sisuunnu, ja toisaalta mikä oikeuttaa haukkumaan toisen koiraa/rotua päin naamaa. Tuskin nämä ihmiset kuitenkaan suoraan sanoisi toiselle ihmiselle, että olet paska ohjaaja. Parempi vaihtoehto tilanteessa kuin tilanteessa olisi rakentava palaute ja koiran vahvuuksien ja heikkouksien miettiminen koirakohtaisesti eikä vertailu rodun muihin edustajiin tai toisen rodun yksilöihin.
PoistaTsemppiä oman pääkopan treenaamiseen, sillä pääsee oikeesti jo tosi pitkälle, etenkin niitten herkempien tyyppien kanssa. Vaikka se onkin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Eikä kaikkien tartte tavoitella kisaamista, ei se koira riitä kisaamisesta tai tuloksista ymmärrä, ihmisiä varten niitä tuloksia kuitenkin tehdään, koira nauttii yhdessä tekemisestä :)
Onpa kurjaa, että tuolla tavalla kehdataan vähätellä toisten koiria. :( Itse harrastan rally-tokoa mäyräkoirien kanssa ja meitä on onneksi aina treeneissä ja kisoissa treenikaverit tsempanneet. Nyt kun olemme vuosien mittaan kivunneet mestariluokkaan asti, niin olen taipuvainen uskomaan, että mitä tahansa koiraa voi kouluttaa, mutta täytyy vain olla sitkeä ja löytää juuri oikea tapa tehdä asiat kyseisen koiran kanssa. Ehkä collie ei nouse huipulle samalla reseptillä kuin saksanpaimenkoira?
VastaaPoistaTsemppiä teille ja iloisia treenejä! :)
Rally-toko kyllä varmasti on lajina yksi roturikkaimmista ja siten tällaisia kommentteja ei varmastikaan sillä puolella kuule. Luulen, että collieiden kommentoiminen ja oikeus kommentoimiseen perustuu siihen, että collie on aikanaan ollut suosittu pk-koira ja niitä on pk-puolella ollut yhtä paljon kuin saksanpaimenkoiria. Sittemmin rotu on tietysti muuttunut, kuten tosin kaikki muutkin rodut 50-luvulta :D ja koekäynnit pk-puolella vähentyneet, ehkä osin rodun ominaisuuksien muuttuessa, mutta onhan meillä myös lajivalikoima lisääntynyt hurjasti. Mutta edelleen, lajissa kuin lajissa pitäisi miettiä KOIRAN ominaisuuksia ja ohjaajan taitoja, ei rotua ja rodun ominaisuuksia, oli kyse sitten mäyräkoirasta, colliesta tai saksanpaimenkoirasta :) Iloisia treenejä myös teille!
PoistaJuuri viikonlopun leirillä sakemanniharrastaja sanoi myös kun rodusta on tullut pehmeämpi ja vähemmän on niitä hyviä koiria, jonka voi antaa toisenkin ohjattavaksi. Isossa rodussa huonommat yksilöt ei ehkä niin erotu. Ja jotkut laittavat myös huonomman koiran kiertoon tai ottaa uuden.
VastaaPoistaEhkä kehut on myös vähän tökerösti vaikka tarkoitetaan että on kiva rodunedustaja.
Omasta mielestä on ihana nähdä rotukirjoa. Joku ei myös uskaltaisi erottua toisen rotuisen kanssa vaan menisi valtavirran mukana. Joku voi olla myös kateellinen, että oma koira ei tee yhtä hyvin. Moni kysyy myös tökerösti minkätakia oot ottanut ton rotuisen koiran..
Kisoissa ja treeneissä keskitytään vain kuplaan oman koiran kanssa. Kaikki kommentit voi ajatella heittävän pallon tavoin pois. Muistaa myös ettei annan muiden uskomusten vaikuttaa itseen, auttaa myös jos sanoo niitä ääneen. Kuulostaa aika hölmöltä "olen paska ohjaaja koska..". Kun voi päättää ajatella että on rohkea kun harrastaa harvinaisemman rodun kanssa. Koira on motivoitunut, rakas, kaunis/komea, ihana arjessa tms. Kaikkien ei tarvitse myös tähdätä kisojen kärkeen, voi mennä rotuedellä ja tuloksetkin voi olla parempia itselle sopivan koiran kanssa.
Kaikkien uskomuksiin ei voi myös vaikuttaa, voi ajatella että säälii niitä ettei osaa ajatella muita ja käyttää energiaa muiden haukkumiseen. Sääli jos vain niin saa hyvänmielen tai ei voi pitää asiaa omana tietonaan. Joku voi olla myös niin suorasanainen ettei ehdi miettiä kehtaako sanoa.
Se on hienoa että voi harrastaa rodun kanssa jossa ei erikseen tarvita käyttölinjaa. Ja itsellä ainakin bc:t ei koskaan yltänyt agilityssa samaan tulosvarmuuteen, kumpikin oli paukkuarkoja joten pk-puolelle ei pääse kisaamaan. Tollereiden kanssa saavutukset on paljon ikimuistoisempia. Vielä senkin takia, koska ei ole valtarotua. Rotuyhdistyksen kautta saa myös kivemmin tuloksia esille ja rotutapahtumat on ihan erilaisella fiiliksellä. Se on harmi myös, että taitavia kouluttajia siirtyy valtarodun pariin. Ja koirana tollerit on ollut niin parhaita yksilöitä kuin voi olla. Bc:t ääripäät eikä sitä mitä oma ihannekuva rodusta oli.
Toko ja rally-toko on ehkä neutraalimpia lajeja rotuvalinnan suhteen. Vaikka agilityssakin oli paljon collieita sm joukkueissa ja samoin tollereita. :) pk-haustakin tolleri valioitui viime vuonna tai sai HK3(?). Pk-seudulla onni on että on tutustunut niin moniin harrastajiin ja voi valita keiden kanssa viihtyy ja on samalla aaltopituudella. Esim meidän agiseurassa on paljon rotukirjoa ja tokokavereita löytyi nuorten koirien ringistä myös monen rodun edustajaa. Myönnän myös että joidenkin kanssa on kivempi fiilis treenata bc:n kanssa ja saattaa tuntua alemmuuden tunnetta tollerin kanssa. Johtuu varmaan vertaamisesta tai siitä että pitää toista sen verran parempana, tai ajattelee että tykkää omasta rodustaan enemmän.
Suuri osa varmasti liittyy näissä asioissa tosiaan myös siihen, että ihan itse vertailee itseään muihin ja koiraansa muiden koiriin, niin muihin saman kuin eri rotuisiinkin. Herkästi sitä kuulee myös ne negatiiviset kommentit omasta rodusta ja muihin rotuihin liittyvät kommentit menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Silti täydellisellä tyrmäämisellä tai haukkumisella ei päästä mihinkään, menetetään vain kiinnostus harrastaa ja mahdollisuus edistyä - niin harrastuskentillä kuin esimerkiksi jalostuksellisesta näkökulmasta, eihän kukaan tiedä koiran tai rodun ominaisuuksista, jos kukaan ei niiden kanssa mitään tee. Nojoo, karkasi ehkä ohi aiheen.
PoistaTosiaan pahin "roturasismi" varmaan on juurikin pk-puolella, tai näin ainakin itse olen kokenut. Ehkä siellä harrastajinakin on enemmän sellaisia "vanhan liiton jääriä" ja tietysti laji itsessäänkin asettaa koiralle heti alokasluokassakin enemmän rajoitteita kuin muissa lajeissa (siis metrin este).
Se on totta myös, että jokaisessa rodussa on varmasti ongelmansa ja helposti saatetaan muodostaa mielipidekin (suuntaan tai toiseen) vain muutaman koiran perusteella, esim tokossa SM-tasolla kisaa lähinnä vain bortsuja, niin jokainen bortsu on varmasti täydellinen tokokoira tai malinoisit on aina näyttäviä pk- ja ipo-koiria, koska niitä lajien arvokisoissa aina näkee. Itselläkin vähän samanlaisia kokemuksia bortsuista, siis mielikuva ollut tietynlainen ja kavereiden bortsuja nähdessäni mielipide on kyllä muuttunut aika paljon, enkä koe bortsua enää juurikaan rotuna, minkä itselleni ottaisin, vaikka yksilölliset erot noin suuren rodun sisällä ovat todistetusti valtavat.
Meillä oli vastikään tokon rotumestaruuskisat, jossa tuomarina oli Halmialan Marjo. Marjo kommentoi lopuksi, että bordercollieharrastajien tulisi todella ottaa mallia collieharrastajista kisatunnelman suhteen. Epäonnistumisiin suhtauduttiin neutraalisti tai jopa huumorilla, sillä ainoalla oikealla asenteella, kun "harrastusvälineenä" on eläin. Toki menestyäkseen virheistä ja epäonnistumisista tulee oppia, mutta ei kaiken tarvitse niin vakavaa olla.
Ja samaa mieltä, sääli että kouluttajia ja harrastajia siirtyy suositumpien rotujen pariin. Monipuolinen rotukirjo on kuitenkin monissa lajeissa se todellinen rikkaus, ja kouluttajienkin ammattitaito kasvaa, kun kaikki eivät toimikaan samoilla keinoilla kuin paimenkoirat tai noutajat.
Tästä vastauksesta tuli nyt todellinen sillisalaatti :D mutta pointtina, roturikkaus on rikkautta ja tärkeintä on, että ohjaaja löytyy itselleen koiran (rodusta riippumatta), joka sopii omaan käteen ja omiin tavoitteisiin. Mä luulen, että mulle on kymmenen kertaa hienompaa tehdä tuloksia näiden mun karvakasojen kanssa kuin se, että tekisin niitä tuloksia "harrastus"linjaisen bordercollien kanssa. Toisaalta en koe myöskään mitenkään sydämen asiaksi tuoda esille sitä, että mä teen ja harrastan just collieiden kanssa tai jokaisen tulisi ottaa collie, koska ne sattuu sopimaan mun käteen, mun arkeen ja mun harrastustavoitteisiin. Nimittäin osa collieharrastajista ymmärsi tän mun tekstin julkisena colliemainoksena :D
Partacollien kanssa en ole joutunut kuulemaan suoranaista haukkumista, mutta ennakkoluuloja kyllä tuntuu olevan. Useamman kerran on saanut kuulla ihmettelyä että oho! Sehän osaa! sehän tekee ihan hyvin! Sellaisilta joilla on "oikea" harrastuskoira (sakemanni/bortsu/mali) Minulle se sinänsä sopii, kun olen aloittelija itsekin niin eipä kukaan kuvitelle valmiiksi että me tullaan kentälle loistamaan ;)
VastaaPoistaEnnakkoluulot on kyllä tiukassa, varmasti ihan joka rodussa, on ne sitten "negatiivisia" tai "positiivisia" ennakkoluuloja. Kaverini kävi juuri malinoisin kanssa tokokokeessa, hypyn kohdalla liikkuri kysyi, laitetaanko estettä matalammaksi (säkäkorkeuden vuoksi olisi sääntöjen mukaan pitänyt olla matalampi), tähän tuomari oli todennut, että malinois on varmasti pk-koira, että kyllä se tuosta yli pääsee. Että jos meidän rodussa ajatellaan, että jos ei pärjää, koirassa on varmasti vika, niin malinois- ja bortsuharrastajilla varmaankin vika on aina auttamattomasti ohjaajassa :D
PoistaMutta siis! Mun mielestä koirat tulisi arvioida yksilöinä, ei hyvänä tai huonona rotunsa edustajana, vaan esimerkiksi saalisvietin, ahneuden, pehmeyden, miellyttämisenhalun jne kautta arvioituna. "Tämän vahvuus kouluttamisessa on suuri miellyttämisenhalu", ei "onpas se miellyttämisenhaluinen saksanpaimenkoiraksi" tms. Uskon, että sillä tavoin myös ne uudet harrastajat osaavat miettiä koiransa ominaisuuksia paremmin, eikä vain ajatella että tämä onkin nyt hyvä collie ja muut colliet on huonoja.
Oikein hyvä herättelevä teksti! Monilla roduilla on huono maine ihan syyttä, sillä ohjaaja itse vaikuttaa koiran ominaisuuksiin huomattavan paljon. Jos asenne on se, että koira on herkkä, reaktiivinen, arka sitä tätä ja tuota kohtaan, koira todella alkaa käyttäytyä sen mukaan - tai niin ainakin tulkitsemme. Toki koirat ovat yksilöitä ja niillä on vahvuutensa, heikkoutensa, sekä rodulliset erikoispiirteensä. Koira on kuitenkin elävä otus ja otollisissa olosuhteissa jokainen koira on reaktiivinen, pelokas, innokas jne :D Ydinasia onkin se, miten me koiran ominaisuuksiin suhtaudumme ja kuinka osaamme niitä hyödyntää. Mikäli jokin ominaisuus paisuu arjessa pullataikinan tavoin ongelmaksi, on ammattiapua onneksi tarjolla. Menee vähän tekstisi ohi, mutta mielestäni apua arkiasioihin koiran kuin koiran kanssa pitäisi hakea herkemmin :)
VastaaPoistaHyviä pointteja! Ja myös kokemuspohjalla on suuri vaikutus, niin koiran kuin ohjaajankin kohdalla. Esimerkkinä ohjaajan kokemuspohjasta: kaverini aiempi koira oli jonkin verran laukausarka ja kaverini yritti pitkään totuttaa koiraa laukauksiin ilman merkittäviä tuloksia, eli pk-lajit oli tämän vuoksi poissuljettu. Nykyinen koira on muun muassa luonnetestissä testattu laukausvarmaksi, silti tottiskentällä seuruun yhteydessä ammutun laukauksen jälkeen se pyrkii pakenemaan paikalta. Mitään reaktiota ei tapahdu jos vain rennosti istuskellaan ja samalla ammutaan. Ohjaaja on siis aiemmin koiran laukausarkuuden vuoksi ilmeisesti kehittänyt itselleen jonkin alunperin tiedostamattoman ongelman tässä laukausasiassa ja nykyinen koira reagoi ohjaajan fiilikseen laukauksen yhteydessä.
PoistaTämäkin meni nyt vähän ohi aiheen :D mutta siis hyvä ohjaaja + hyvä koira ei ole aina yhtä kuin hyvä koirakko, eikä toisaalta se vähemmän hyvä ohjaaja + vähemmän hyvä koira myöskään aina ole yhtä kuin vähemmän hyvä koirakko. Niin moni asia vaikuttaa. Ihmisten pitäisi vain muistaa nauttia koiran kanssa harrastamisesta ja tekemisestä, sillä pääsee pisimmälle kuitenkin loppupeleissä :)