Lemmenlaakson luonnonsuojelualue sijaitsee ihan Vanhan Lahdentien vieressä, Järvenpään ja Sipoon rajalla, ja se kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan. Luontopolkua rajaa Keravanjoki, joka on vuosisatojen kuluessa virtauksellaan muovannut aluetta ja edelleen muokkaa maisemaa syövyttämällä joen pengertä. Paikoin joen penger oli jopa kymmenen metriä korkea rinne ja jyrkimpiin kohtiin oli rakennettu portaat kulkua helpottamaan.
Ajatuksena oli kiertää koko luontopolku ympäri, mutta iltapäivän suunniteltu meno ja aivan jäinen polku muuttivat suunnitelmaa ja jouduttiin kääntymään jossain kohtaa ympäri. Luonnonsuojelualueella Koda tuli pitää kytkettynä, mutta jouduin välillä valitettavasti rikkomaan tätä sääntöä. Polut olivat osin niin jäässä, että jouduin miltein kaksin käsin tukeutumaan puihin ja oksiin, jotta pysyin pystyssä (silti kaaduin kolmesti) ja hihnan päässä liukasteleva innokas koira vaikeutti jo ennestään vaikeaa pystyssä pysymistä. Koda onneksi pysyy lähellä, ei omista riistaviettiä eikä häiritse luonnonrauhaa yhtään enempää vapaana kuin hihnassa. Ja mun liukastelu sai sen pysymään vielä tavallistakin lähempänä.
Upein näkymä reitin varrella oli ehdottomasti Pelkohauta, jossa pudotus alas laaksoon oli varmasti reilun kymmenen metrin verran ja rinteeseen rakennetut portaat johtivat joelle. Nimi Pelkohauta sopi kyllä maisemaan paremmin kuin hyvin, mä ainakin pelkäsin jatkuvasti, että Koda menee liian lähelle reunaa ja putoaa alas kylmään virtaan. Muutamat kuvat upeasta maisemasta oli kuitenkin pakko napata, kunnes mun rohkeusvarastot kuluivat loppuun ja oli pakko saada Koda kauemmas jäiseltä reunalta.
Luontopolun alkupätkä seurasi melko tiiviisti joen reunaa, vaikkakin poikkesimme polulta parissa kohtaa, jotta selviäisimme vähemmällä liukastelulla ja saisin napattua muutamia aurinkoisia ja keväisiä kuvia Kodasta. Reitti oli harvinaisenkin hyvin merkattu ja opastekylttejä oli melko tiiviisti, ajatuksena varmasti, ettei luonnonsuojelualueen ydinalueella poikettaisi merkatulta reitiltä häiritsemään luonnonrauhaa.
Reitin aikana näkyi useaan otteeseen kevään ja talven käynnissä olevat valtataistelu. Paikoin maa oli vielä täysin valkea lumesta ja paikoin ympärillä oli pelkkää vihreää sammalikkoa. Linnut alkoivat heräillä lauluun ja osin sulassa joessa virtaava vesi rutisutti jääkerrosta välillä niin kovaa, että Kodakin pysähtyi kuuntelemaan ihmeissään. Mun pysähtyessä ottamaan kuvaa joesta, Koda keksi rauhallisena ja fiksuna colliena hilpaista seitinohuelle jäälle hyppimään. Huomatessani tietysti säikähdin ja karjaisin sille, että nyt takasin sieltä, niin tyyppi vaan katteli ihan ihmeissään, että mitä sä siellä oikeen kiljut...
Alueella oli paljon kaatuneita puita, jotka oli jätetty lahoamaan paikalleen monipuolistamaan luontoa ja tarjoamaan erilaisia elinympäristöjä. Toki pääpoluille kaatuneita puita oli pätkitty ja nostettu sivumpaan. Kaatuneet puunrungot ja lahoavat oksat olivat ihan unelma kehittämään Kodan tasapainoa ja kehonhallintaa, se tapansa mukaan tasapainoili kaatuneiden puiden runkoilla, ryömi matalampien runkojen ali ja väisteli taitavasti teräviä oksia. Tottakai, keppihullu kun on, Koda myös poimi matkaansa parhaimmat oksat. Luontopolun varressa on myös kartan mukaan laavu, minne asti emme kyllä tällä kertaa ehtineet.
Laakson alueella on alueen oppaan mukaan paljon lehtokasvillisuutta, jonka vuoksi se kuuluukin Natura -ohjelmaan. Näin alkukeväästä en valitettavasti päässyt vielä nauttimaan upeasta kasvillisuudesta tai näkemään joessa eleleviä saukkoja, mutta paikka jäi kyllä ehdottomasti mieleen ja aion lähempänä kesää lähteä uudestaan, paremmalla ajalla kiertämään koko luontopolun.
Vaikka retki jäikin tällä kertaa melko lyhyeksi, teki se meille molemmille hyvää. Kodalla on toisen etutassun anturassa ollut viikon ajan pieni haava, joka ilmeisesti on saanut alkunsa katusorasta ja pahentunut hieman Kodan "hoitaessa" sitä. Koda on varmaankin sen takia ollut vähän tavallista laiskempi lenkeillä ja ehdin jo miettiä, olisiko jokin muukin vialla. Mua siten helpotti kovasti nähdä, miten paljon reippaammin Koda metsässä liikkui, eikä yhtään aristellut tassuaan. Itse pääsin treenailemaan taas hieman kuvaamista, nauttimaan keväisestä säästä ja ihailemaan kaunista luontoa. Tuliaisena tosin liukastumisten jäljiltä entistäkin kipeämpi niska, mutta oli se sen arvoista!
Kiira & Koda
