Koda & Kelmi: Tiilikkajärven kansallispuisto

Lauantaina käynnistyi meidän kauan odotettu kesälomareissu Kuusamoon Iitan ja Lori -bortsun kanssa. Lomaa alettiin suunnitella joskus talvella ja vihdoin loman aika koitti. Lähdettiin matkaan Tampereelta lauantaina aamulla, mukana neljä koiraa ja suksiboksi täynnä tavaraa, kyllä pääsi mun perheauto Foordi todelliseen testiin. Ajettiin Iisalmeen, jonne Iitan toinen bortsu Pai jäi hoitoon meidän reissun ajaksi vanhan polvivamman vuoksi. Matka jatkui Iisalmesta Rautavaaraan Tiilikkajärven kansallispuistoon, jossa oli tarkoitus yöpyä ensimmäinen yö. Meillä oli Kuusamosta mökki varattuna sunnuntaista lähtien ja näin saatiin paitsi katkaistua pitkää ajomatkaa, myös yksi yö lisää pituutta lomareissulle.

Saavuttiin Tiilikkajärven Sammakkotammen pysäköintipaikalle kuuden jälkeen lauantai-iltana ja rinkkojen säätämisen jälkeen lähdettiin kävelemään Uiton kierto -nimistä rengasreittiä myötäpäivään. Pitkän ajomatkan jälkeen koirissa oli energiaa ja alkuun meinasi hihnassa kävely olla vähän mälsää, etenkin Kelmin mielestä, joka ei oikeastaan juuri koskaan edes lenkkeile hihnassa. Kelmi on myös vähän ihastunut Lori -bortsuun ja kiltisti polulla kävelemisen sijaan mielummin rymyäisi ihanan bortsuneidin kanssa pusikoissa. Nopeasti Kelmikin kuitenkin rauhottui ja tottui kävelemään meidän tahdissa. Koda sen sijaan meni polkuja kuin vanha tekijä, vaikkakin pitkästä aikaa selässä oleva reppu hieman alkumatkasta ärsytti.

Uiton kierron alkumatka oli melko mäkistä ja kivistä maastoa ja hiki tuli kävellessä nopeasti. Reitti kulki vuoroin järvien rantoja ja vuoroin nousi mäntymetsien keskellä kulkevien harjujen päälle. Kuljettiin reittiä noin puoleen väliin ja poikettiin Venäjänhiekalle, jossa oli tarkoitus viettää yö telttaillen. Satunnaisesti alkoi tippua pisara vettä kasvoille. Ehdittiin kuitenkin Venäjänhiekan upealle hiekkarannalle ennen sateen yltymistä, mutta tuuli oli jo kovempaa sadetta enteilevä. Rannalla näkyi kaksi muuta telttaa ja jäätiin suosiolla hieman syrjempään koiralauman kanssa. Saatiin teltta kasattua ja ehdittiin ruoatkin lämmittää ennen sateen alkua. Kelmi ja Lori pääsivät hieman rallattamaan hiekkarannalle ennen telttaan vetäytymistä, uimaan niitä ei valitettavasti viitsinyt päästää, vaikka olisivat varmasti mielellään käyneet iltauinnilla.

Ruokailun jälkeen kello olikin jo yli kymmenen ja kömmittiin telttaan. Tarkoituksena oli, että Koda nukkuisi teltan absidissa ja nuoremmat ja kokemattomammat retkikoirat Kelmi ja Lori teltan sisällä. Koda ei juurikaan arvosta toisten koirien läheisyyttä ja ajattelin, että se lähinnä stressaantuisi tai hermostuisi ahtaassa teltassa nukkumisesta. Se kuitenkin tunki tilaisuuden tullen päänsä teltan ovesta teltan sisäpuolelle ja lopulta päätettiin päästää Kodakin sisälle nukkumaan. Tiivis tunnelma kolmen hengen teltassa toki oli kahden ihmisen ja kolmen koiran kanssa, mutta läheisyys lämmitti ja viileä yö sujui varmasti meillä kaikilla mukavammin tiiviin tunnelman ansiosta.

Yön aikana satoi osin melko reippaastikin, sadepisarat rummuttivat teltan kattoa ja kosteus hiipi teltan lattian läpi. Koda ja Kelmi molemmat nukkuivat melko rauhallisesti, muutamia kertoja korjasivat toki nukkumisasentoaan tai vaihtoivat paikkaa. Kelmi nukkui teltassa ensimmäistä kertaa elämässään ja aivan ongelmitta, eikä Kodaakaan läheisyys ja ahtaus ahdistanut ollenkaan. Ajattelin, että niillä olisi viileä ja koska mulla oli turhankin lämmin omassa makuupussissani, levitin sen peitoksi ja tarjosin koirien päälle, jotka eivät elettäni juurikaan arvostaneet vaan siirtyivät heti kauemmas musta, teltan viileitä sisäseiniä vasten.

Aamu valkeni hieman pilvisenä, melko viileänä ja tuulisena, enää ei kuitenkaan onneksi satanut. Koirat alkoivat kaivata ulos ahtaasta teltasta. Koirat pääsivät ottamaan hiekkarannalla lyhyet aamuspurtit ja ravistamaan viileän ja kostean yön aikana muodostuneet kankeudet lihaksistaan. Lämmitettiin trangialla aamupuurot ja -kahvit, pakattiin märkä teltta ja muut varusteet takaisin rinkkoihin ja lopulta jatkettiin matkaa noin kymmenen aikaan aamusta.

Uiton kierron jälkimmäinen puolisko oli helppokulkuisempaa kuin ensimmäinen. Heti alkumatkasta ylitettiin hieno silta, josta avautui upeat järvimaisemat. Muutoin sunnuntain reitti kulki lähinnä suoalueita ylittäviä pitkospuita pitkin, joista toisinaan lyhyeksi hetkeksi siirryttiin kulkemaan kuiviin, helppokulkuisiin, tasaisiin kangasmetsiin. Kelmi olisi kävellyt monessa kohdassa mielummin suossa kuin pitkospuita, mutta muutoin käyttäytyi esimerkillisesti. Pian puolen päivän jälkeen, noin neljän kilometrin kävelyn jälkeen saavuttiin takaisin Sammakkotammen parkkipaikalle ja jatkettiin matkaa kohti Kuusamoa.