Harrastatko rotua vai lajia?

Olen joskus kuullut ajatuksen, että koiraharrastusmaailmassa pitää valita, meinaako harrastaa tiettyä rotua vai tiettyä lajia. Eräänä päivänä oltiin Kelmin kanssa hakutreeneissä, jotka menivät Kelmin osalta ihan hirveän hienosti ottaen huomioon, että kyseessä oli toiset treenit tälle kaudelle, vieraassa maastossa ja vierailla maalimiehillä. Näiden treenien jälkeen tämä ajatus palasi mun mieleeni. Mietin, että olen aika onnekas, kun mun ei ole oikeesti tarvinnut valita. Mulla on koirat, jotka ovat juuri sitä rotua, minkä koen tähän elämäntilanteeseen omakseni ja joiden kanssa olen pystynyt harrastamaan juuri niitä lajeja, mistä olen kiinnostunut. Ja juuri sillä tasolla, mihin itselläni on rahkeet aloittelevana koiraharrastajana riittäneet.

Kun Kodaa olin hankkimassa, tarkoitus oli ottaa vain kotikoira ja lenkkikaveri. Toisin kävi. Kun harrastamisesta kiinnostuin, mulle kuitenkin oli alusta asti selvää, että haku olisi eniten se mun juttu. Silloin en koiraharrastamisesta kauheasti edes ymmärtänyt, mutta lopulta kun Kodan ollessa kaksivuotias päästiin lajia kokeilemaan, huomattiin, että haku on myös se Kodan juttu. Tietysti tässä kohtaa oli hienoa, että colliella on myös pk-oikeudet, joten kisaaminenkin lajissa onnistuu.

On varmasti niin, että mulla on ollut myös tuuria mukana, kun mun molemmat koirat ovat soveltuneen niin monenlaiseen harrastamiseen. Ne ovat riittävän isoja (ja itsevarmoja) pääsemään pk-esteiden yli, avoimia ja siten helposti motivoitavissa henkilöhakuun, ne ovat motivoitavissa niin lelulla kuin ruoalla, ne ovat (enemmän tai vähemmän) miellyttämishaluisia ja oppivaisia, niillä ei ole ääniarkuutta tai terveydellisiä seikkoja, jotka rajaisivat harrastuksia pois. Ei niistä välttämättä koskaan missään lajissa Suomen huippuja tule, tai edes valioita, mutta ne nauttivat niistä harrastuksista, mistä minäkin. (Kelmi tosin saattaa myös nauttia siitä mistä minäkin ihan vain miellyttämisen riemusta :D)

Ymmärrän myös hyvin ajatuksen, että jos haluaisin harrastaa vaikkapa suojelua tai tosissaan kisata esimerkiksi valjakkohiihdossa, olisi valittava joku muu rotu. Olen myös sitä mieltä, että harrastusten tulee sopia sille koiralle, jonka kanssa harrastat, ja koirankin tulee nauttia harrastamisesta. En näe mitään järkeä siinä, että vuodesta toiseen treenataan hakua koiralla, joka esimerkiksi selvästi pelkää vieraita ihmisiä, tai vesipelastusta koiralla, joka ei oikeastaan tykkää uida. Kilpailuhenkisenä ihmisenä myönnän myös, että jos kohdalleni olisikin osunut Kodan sijaan sellainen toisen ääripään collie, matalaviettinen ja -vireinen, arka/pidättyväinen ja epävarma, jonka kanssa harrastaminen ei olisi kummallekaan kivaa, olisin todennäköisesti jo vaihtanut rotua.

En siis koe harrastavani rotua tai lajia, koen harrastavani molempia tasapuolisesti. Jos harrastamani lajit eivät soveltuisi koiralleni, olisin valmis vaihtamaan lajia sen koiran kohdalla. Jos harrastamani koirarodun edustajat eivät soveltuisi niihin lajeihin, mitä haluan harrastaa ja missä haluan kilpailla, olisin kyllä valmis myös vaihtamaan rotua, tiettyyn rajaan asti. Ensisijaisesti koiran tulee kuitenkin soveltua elämäntilanteeseen ja arkeen,  harrastuksiin soveltuminen tulee kivana lisänä. Aionkin nyt nauttia tilanteesta, jossa nämä mun colliet on just sopivia niin arkeen kuin harrastuksiinkin.

Harrastatko sä rotua vai lajia? Oletko ottanut tietyn rotuisen koiran, jotta voit harrastaa lajia X? Vai harrastatko lajia X, koska sulla on tietyn rotuinen koira? Kommentoi!

Kiira, Koda & Kelmi

Koiran hankinta osa 3: yhdistelmän/pennun valinta

Koiran hankinta -projektisi on nyt edennyt vaiheeseen, jossa tiedossa on rotu ja rodun sisältä muutama potentiaalinen kasvattaja (lue osat 1 ja 2). Olet ollut yhteydessä kasvattajiin, olette suunnilleen samalla aaltopituudella asioista ja olet rehellisesti kertonut, minkälaista koiraa olet etsimässä ja minkälaiseen kotiin. Seuraavana pohdittavana asiana on, onko juuri kasvattajan seuraava pentue se, mistä löytyisi sulle sopiva koira, vai olisiko parempi odottaa vielä.

On hyvä huomioida, että kasvattajalla on usein useampi narttu, jotka saattavat olla eri emälinjaa, eli suvullisesti erilaisia ja siten saman kasvattajan kaksi eri narttua voivat erota toisistaan myös terveyden, ulkomuodon ja luonteen puolesta paljonkin. Kasvattajan eri yhdistelmissä voi olla erilaiset tavoitteet - toisessa parannetaan terveyttä ja tähdätään vaikkapa mahdollisimman pieneen sukusiitosprosenttiin ja tingitään samalla hieman harrastuskoiraominaisuuksista ja seuraavassa tehdään kompromissi ulkomuodon suhteen, kun halutaan parantaa luonneominaisuuksia. Jos tutullasi on mielestäsi tosi kiva ja terve koira tietyltä kasvattajalta, saattaa kasvattajan seuraava pentue olla suvullisesti jotain ihan muuta ja siten siitä syntyvät pennutkin hyvin erilaisia kaverin koirasi kanssa.

Kun olet löytänyt muutaman kasvattajan ja tiedät näiden tulevat pentuesuunnitelmat, kannattaa kyseisten yhdistelmien koiria tutkia vielä tarkemmin. Lisäksi kasvattajalta kannattaa tiedustella, mitä yhdistelmällä tavoittelee ja miksi juuri tämmöiseen yhdistelmään on päätynyt. Yhdistelmän koiriin kannattaa toki mahdollisuuksien mukaan tutustua livenä, etenkin tuleviin emäkoiriin. Vaikka pennut ovat geneettisesti yhdistelmä molempia vanhempiaan, on emällä suurempi rooli pentujensa luonteeseen - arka emä näyttää usein huonoa esimerkkiä pennuille. Mikäli nartulla on aiempia pentueita, kannattaa kasvattajalta tiedustella, minkälainen emä narttu oli edellisille pennuilleen - hoivasiko se pentuja hyvin, oliko sillä hyvät emänvaistot, antoiko se ihmisen osallistua pentujen hoitamiseen ja suhtautuiko se vieraisiin ihmisiin luottavaisesti pentujen seurassa. Kaikki edellä mainitut ovat ominaisuuksia, joita hyvältä emältä on syytä toivoa, näin pennuista tulee reippaampia ja maailmaan avoimemmin suhtautuvia koiria.

Jos kyseisten yhdistelmien koirilla on aiempia jälkeläisiä, olisi hienoa, jos pääsisit tapaamaan näitäkin livenä tai vähintäänkin kyselemään koirien omistajilta, millaisia koirat ovat. Vastaavatko aiemmat jälkeläiset sun toiveitasi? Onko koirilla terveys- tai käyttäytymisongelmia? Muistaen tietysti samalla, että omistajalla on geenien ja pennun lähtökohtien lisäksi suuri vaikutus esimerkiksi käyttäytymisasioihin. Toki jälleen kerran myös KoiraNettiä kannattaa hyödyntää salapoliisityössään - onko aiempia jälkeläisiä terveystutkittu, onko niitä luonnetestattu, lopetettu nuorena?

Kun olet löytänyt sen toivottavasti luotettavan ja rehellisen kasvattajan, tarjoaa kasvattaja parhaan avun sopivan yhdistelmän/pennun valinnassa. Jälleen kerran, rehellinen kasvattaja ei halua myydä koiria vääränlaisiin koteihin, kuten huippuluonteista, mutta värivirheellistä koiraa näyttelykotiin tai ulkomuodoltaan upeaa, rauhallista ja saalisvietitöntä koiraa harrastuskotiin. Hyvä ja osaava kasvattaja osaa myös parhaiten kertoa yhdistelmiensä ja koiriensa vahvuudet ja heikkoudet. Jos haluat koiran lähinnä näyttelyharrastukseen ja kerrot tämän kasvattajalle, kasvattaja osaa valita sulle pennun, jolla suurin mahdollisuus on näyttelyissä menestyä. Tämä sama pentu ei välttämättä kuitenkaan tule olemaan se, joka tulee menestymään agilityssä SM-tasolla, vaikka joskus myöhemmin agilitystä innostuisitkin. Jos taas haluat koiran vain kotikoiraksi, varaudu siihen, että et voi esittää toiveita esimerkiksi värin suhteen (tai sen esittäessäsi saatat päätyä pentujonon viimeiseksi) ja että ne harrastavaa kotia lupaavat menevät yleensä pentujonossa etusijalle.

Kun kiinnostavasta yhdistelmästä pennut ovat syntyneet, kasvattaja kertoo, milloin on sopiva aika tulla tutustumaan pentuihin, yleensä 5 viikon iästä eteenpäin. Vanhemmista pennuista pystyy jo paremmin huomaamaan pieniä eroja esimerkiksi luonteen suhteen. Yhden lyhyen näkemisen perusteella voi saada kuitenkin vääränlaisen kuvan pennuista - se vilkkain ja rohkein saattaa olla juuri sillä hetkellä väsynein ja päinvastoin. Kasvattaja viettää pentujen kanssa useita tunteja päivässä ja siten osaa paremmin kertoa, minkälaisia luonne-eroja pentujen välillä on. Luottaisin siis enemmän tässäkin osaavan kasvattajan sanaan kuin siihen lyhyeen hetkeen, mitä itse pääset pentuihin tutustumaan. Moni kasvattaja myös mielellään jakaa pennuista videoita niille, jotka oikeasti ovat pennuista kiinnostuneita. Videoiden välityksellä pääset hieman laajemmin arvioimaan pentujen luonne-eroja kuin tuon pelkän yhden näkemisen perusteella.

Jotkut kasvattajat teettävät pennuilleen myös pentutestit, jolloin ulkopuolinen testaaja arvioi pentujen luonnetta eri tilanteissa. Alle luovutusikäisillä pennuilla vireystila vaikuttaa kuitenkin suuresti testituloksiin, joten pelkän pentutestin tulosten perusteella ei kannata pentua valita, tai toisaalta olla valitsematta. Jotkut kasvattajat taas virallisen pentutestin sijaan testailevat itse pentujen luonne-eroja esimerkiksi viemällä niitä vuorotellen erilaisiin paikkoihin, eri alustoille, katsovat niiden reaktioita erilaisiin ääniin jne. Näin kasvattaja osaa paremmin arvioida pentujen luonne-eroja kiinnostuneille ostajille.

Hyvä kasvattaja ei mielestäni kuitenkaan lupaa kuuta taivaalta minkään yhdistelmän tai pennun osalta. Avoin keskustelu puolin ja toisin tuo kuitenkin parhaan lopputuloksen molempien näkökulmasta. Muista, että sulle/teille sopivin pentu ei yleensä ole se, jonka saa läheltä ja nopeasti. Pentua hankkiessa täytyy pitää järki päässä ja vaaleanpunaiset lasit poissa silmiltä. Kaikki pennut ovat ihania ja suloisia, joten älä käy katsomassa huvikseen pentuja, joiden vanhemmat eivät miellytä. Herkästi pentukuume vie voiton ja huomaatkin pian, että se suloinen pentu ei kasvaessaan olekaan ollenkaan sun arkeen sopiva. Sitä oikeaa pentua kannattaa malttaa odottaa ja tarvittaessa hakea se hieman kauempaakin! Mikään ei ole parempaa kuin arkeen ja harrastamiseen sopiva koira <3

Jäikö jotain mainitsemisen arvoista mielestäsi sanomatta? Kommentoi!


Kiira, Koda & Kelmi

Pyhä-Häkin ja Leivonmäen kansallispuistot

Huonon talven vuoksi talviretkeily jäi väliin ja toistaiseksi ei ole keväänkään osalta saatu retkikautta avattua. Onneksi aina voi kuitenkin muistella vanhoja retkiä ja huomasinkin, etten ole blogin puolelle kirjoitellut syksyn retkestä Pyhä-Häkin ja Leivonmäen kansallispuistoihin. Retkiseurana toimi jälleen meidän luottoseuralaiset Jenny ja Savu.

Retki sijoittui lokakuun alkupuolelle ja saatiin nauttia varsin ihanista ruskamaisemista, paljon paremmista kuin viime vuoden ruskaretkellä Salamajärvellä. Oltiin varattu yöpymistä varten Poika-ahon vuokratupa ja ajeltiin autolla suoraan vuokratuvan pihaan. Näin saatiin retkeiltyä päivä ilman painavia kantamuksia. Alun perin tällaiseen "luksusretkeilyyn" päädyttiin, koska Jennyn taaperon oli tarkoitus olla mukana matkassa. Flunssa oli kuitenkin iskenyt pieneen retkiseuralaiseen ja luksusretkeiltiin sitten tällä kertaa vain aikuisten ihmisten ja koirien kesken.

Poika-ahon tuvalta lähdettiin kulkemaan ensin Tulijärven polkua pitkin ja reitin risteytyessä Kotajärven polun kanssa lähdettiin kulkemaan Kotajärven polkua kohti Pyhä-Häkin kahta ”nähtävyyttä”, Isoa puuta ja Vanhaa puuta. Maisemana reitin varrella oli paljon ruskaista suomaisemaa ja vanhaa mäntymetsää. Mun pitkospuu -rakkauteni tykkäsi kovasti tästä reitistä! Jatkettiin matkaa aina Kotajärven taukopaikalle näkemättä ainuttakaan vastaantulijaa. Toki päivän aikana alkanut räntäsade saattoi hyvinkin olla tähän syypää.

Vaikka kanssaretkeilijöitä ei näkynyt, oli Kotajärvellä keittokatoksessa sopivasti hiillos meidän saapuessa paikalle. Saatiin tulet siis helposti ja päästiin lämmittelemään kohmeisia sormia. Tarkoitus oli kiertää koko Tulijärven 17 kilometrin polku, mutta räntäsade ja hämärtyvä ilta houkuttelivat lyhentämään reittiä ja lopulta oikaistiin lyhyempää reittiä takaisin tuvalle.

Poika-ahon tupa oli iso ja yksi tulisija ei mitenkään riittänyt lämmittämään tupaa ja asteet olivat varmasti tuvassakin lähellä nollaa ahkerasta polttopuiden lisäämisestä huolimatta. Tuvan varaukseen kuului myös erillinen sauna, joten päästiin kuitenkin hieman paremmin lämpiämään. Illalla paisteltiin toki vielä kaasuliedellä lettuja. Räntäsateessa kastuneet koiratkin olivat vähän kylmissään, joten Koda nukkui yönsä ihan tulisijan vieressä mun untuvatakin alla ja Kelmi mun kainalossa 60 cm leveällä sängyllä.

Yöllä oli mennyt muutaman asteen pakkaselle ja aamulla herättiin lumiseen maisemaan. Koirat saivat rallatella itsensä lämpimiksi tuvan aidatulla pihalla (kesäisin lammasaitaus) ja tietysti hauskasta lumisen ruskaisesta maisemasta piti muutamat kuvatkin ottaa. Kun kuvailut ja aamutoimet oli hoidettu, lähdettiin kohti ruskaretken toista kohdetta, Leivonmäen kansallispuistoa.

 

Toinen retkipäivä olikin selvästi lämpimämpi ja aurinkoisempi, eikä luntakaan ollut etelämmässä satanut. Kaunis syyssää oli houkutellut muitakin ulos luontoon, eikä saatu enää nauttia tyhjistä poluista tai rauhallisista taukopaikoista. Leivonmäessä kiersimme kiireettömästi Mäyränkierroksen hieman mukailtuna ja poikkesimme matkalla Joutsniemessä ihailemassa aurinkoista ruskamaisemaa ja koirat kävivät kahlaamassa järvivedessä. Taukopaikoilla oli sen verran ruuhkaisaa, ettei viitsitty kolmen koiran kanssa pysähtyä kummemmin taukoilemaan, vaan reitin kierrettyämme suuntasimme suosiolla kotia kohti.

Jennyn kanssa suunniteltiin jo syksyllä talviretkeä Päijänteen kansallispuistoon, mutta surkea talvi esti reissun toteutumisen. Toivottavasti ensi talvena on sen verran paksut jäät, että onnistuu! Nyt kesän retkiä suunnittelemaan!

Retkikuumeisin terveisin, 

Kiira, Koda & Kelmi

Koiran hankinta osa 2: kasvattajan valinta

Koiran hankinta -postaussarjan toisessa osassa pohdiskelen, miten valita sopiva kasvattaja. Eli olet nyt tilanteessa, jossa olet päättänyt hankkia tietyn rotuisen koiran ja kasvattajia on jopa satoja ja pentuja myynnissä useammassa paikassa - miten löydät sen oikean, fiksun, vastuullisen ja rehellisen kasvattajan?

Ensimmäisenä täytyy poissulkea pentutehtailijat. Tästä varoittaa tasaisin väliajoin Kennelliitto ja rotuyhdistykset, lisäksi lehdissä ja somessa törmää usein varoittaviin esimerkkeihin. Kuitenkin pentutehtailijoita jatkuvasti on, eli kysyntää tällaisille vastuuttomasti tuotetuille pennuille edelleen on. Pentutehtailijalla on usein paljon koiria, koirilla liian pienet tilat (= häkit tai hyvin pienet aitaukset), koirat eivät pääse ulos, koiria ei ole terveystutkittu, koirat on huonosti hoidettu, narttuja astutetaan tiheään ja pennut vieroitetaan liian aikaisin. Pentutehtailija kauppaa koiriaan esimerkiksi tori.fi:ssä tai facebook -palstoilla. Pentuja ei rekisteröidä ja selitys voikin ensimmäistä koiraa ostavan mielestä olla varsin uskottava: koiraa ei rekisteröidä, koska siitä ei ole näyttelykoiraksi, koska pennut ovat "rakkauslapsia" eli vahinkopentuja tai koiran saa halvemmalla, kun sitä ei rekisteröidä.

Pentutehtailijalta pentua hankkiessasi ei yleensä pennun ostajaa kohtaan esitetä vaatimuksia/velvollisuuksia. Tämä voi pelkkää kotikoiraa hankkivan mielestä olla positiivinen juttu - ei tarvitse käyttää rahaa terveystutkimuksiin tai käydä näyttelyissä. Pentutehtailija ei välttämättä hirveästi välitä, minkälaiseen kotiin pentu on tulossa tai halua tutustua ostajaan ennen kuin lupaa pennun ja ottaa varausmaksun. Pentutehtailijan luona käydessä et useinkaan saa nähdä muita koiria kuin pennut. Selitys voi kuulostaa sekin uskottavalta - esimerkiksi, että narttu on niin hyvä emä, että se yrittää suojella pentuja ihmisiltä. Vaikka todellinen syy on koirien huono kunto. Koiran ostaessasi saatat saada viralliselta näyttävät paperit mukaan. Kuka tahansa voi käyttää Kennelliiton kauppasopimusta ja osa ajattelee rokotustodistuksen olevan koiran rekisteröintipaperi. Kennelliiton virallisessa rekisteripaperissa on aina hologrammi eikä kauppasopimus tai rokotustodistus kerro vastuullisesti kasvatetusta koirasta.

Kun pentutehtailijat on poissuljettu, jää jäljelle vielä hirveä määrä kasvattajia. Kasvattajalistoja löydät esimerkiksi rotuyhdistysten sivuilta ja Kennelliiton ylläpitämästä KoiraNetistä. Suosituissa roduissa kasvattajia on satoja ja kokemattomana voi olla todella hankala tietää, keneltä se koira kannattaisi ottaa. Suosittelen edelleen, että käyt tutustumassa rotuun harrastuksissa, näyttelyissä tai arjessa ja tavatessasi kivoja koiria kysyt, kuka näiden kasvattaja on. Näin saat tietoosi ainakin muutaman kasvattajan, joista lähteä liikkeelle. Tutki kasvattajien kotisivuja, minkälainen ajatus kasvattajalla on rodusta ja mitä tavoitteita jalostuksessaan. Jos ei kotisivuja löydy, laita rohkeasti sähköpostia. Jotkut kasvattajat haluavat myös sähköpostittelua mielummin tavata tai keskustella puhelimessa. Vastuullinen kasvattaja ei teetä pentuja vain koiramäärää lisätäkseen, vaan tavoittelee yhdistelmillään aina jotakin parannusta rotuun. Rotumääritelmä asettaa raamit rodun ideaalille yksilölle, sen tulkinta on kuitenkin usein etenkin luonteen osalta pitkälti tulkitsijasta kiinni. Kaksi saman rodun kasvattajaa saattavat siis ajatella ihan eri tavalla siitä, mikä on tämän rotuisen koiran ideaaliluonne. Etsi kasvattajia, joiden ajatukset kohtaavat parhaiten sun toiveiden kanssa.

Moni turvautuu myös kyselemään hyviä kasvattajia kyseisen rodun Facebook -ryhmässä. Näinkin voi toki tehdä. Muista kuitenkin, että kukaan ei tule julkisesti kertomaan jonkun kasvattajan olevan huono tai epärehellinen. Muista, että etenkin suosituissa roduissa luonne voi kahden koiran välillä olla kuin yö ja päivä, ja se Facebookissa oman koiran kasvattajaa suositteleva saattaa tykätä ihan eri tyyppisestä koirasta kuin mitä sä olet hakemassa. Hyvin varauksella suhtautuisin siis näihin Facebook -suosituksiin.

Kun olet mielestäsi löytänyt muutaman potentiaalisen kasvattajan, kerro rehellisesti heille, minkälaista koiraa haluat, millaiseen kotiin koira olisi tulossa ja minkälaisia tavoitteita sulla olisi esimerkiksi harrastusrintamalla. Rehellinen kasvattaja haluaa myydä pennut aina mahdollisimman sopiviin koteihin ja osaa kyllä sanoa, jos hänen koiransa/pentunsa ei ehkä ole sitä, mitä sä koiraltasi tahdot tai mihin sun rahkeet riittää. Jos kasvattajan mukaan hänen koirissaan ja linjoissaan ei ole minkäänlaista vikaa tai parantamisen varaa, voisin väittää, että kasvattaja valehtelee tai vähintäänkin kasvattaa hyvin vaaleanpunaiset lasit päässä. Kuitenkin jokaisen yhdistelmän kohdalla joudutaan usein tekemään kompromissi yhden tai useamman ominaisuuden suhteen, jotta jotakin toista ominaisuutta saadaan parannettua. Myös näistä rehellinen kasvattaja kertoo avoimesti, kun vain muistaa kysyä.

Kannattaa myös muistaa, ettei se pisimmän kokemuksen omaava kasvattaja välttämättä ole nykypäivänä enää se osaavin ja tietävin. Monet asiat ovat muuttuneet kahdessa kymmenessä vuodessa ja itse arvostan kokemuksen lisäksi myös kasvattajan tiedonjanoa - hyvä kasvattaja haluaa jatkuvasti opiskella niin koirista kuin genetiikastakin, eikä tukeudu pelkästään 20 vuotta vanhaan tutkimustietoon.

Kasvattajan kertoman lisäksi kannattaa tarkastella kasvattajan koiria ja pentueita KoiraNetistä. Näet KoiraNetistä melko helposti, onko suvussa harrastustuloksia, onko koiria terveystutkittu, minkä ikäisenä narttuja on astutettu ja kuinka monta pentuetta yhdellä nartulla on. Pentueiden vanhempien lisäksi kannattaa katsoa sukua myös vähän laajemmin - onko käytetty jalostukseen koiria, joiden sisaruksilla on vakavia terveysongelmia, onko sisaruksissa tai koirien aiemmissa pentueissa nuorena kuolleita koiria ja jos on, mihin koirat ovat kuolleet, onko sukulaiskoirien terveysongelmat olleet tiedossa ennen astutushetkeä vai vasta sen jälkeen. Joillain rotuyhdistyksillä on lisäksi oma terveystietokanta, johon omistajat/kasvattajat voivat itse merkata koiriensa terveysongelmat. Jos rodulla tällainen tietokanta on, löydät sen todennäköisesti rotuyhdistyksen sivuilta. Muista kuitenkin, että tällaisiin tietokantoihin ei yleensä kukaan automaattisesti merkitse mitään, vaan ne pyörivät täysin omistajien oman rehellisyyden ja aktiivisuuden varassa. Niistä saat kyllä usein arvokasta tietoa siitä, mitä sairauksia rodussa on, mutta jos joitakin koiria ei tietokannasta löydy, se ei automaattisesti tarkoita, etteikö näillä koirilla mitään terveysongelmia olisi.

Yllä mainittujen kanavien lisäksi itse seurailen melko aktiivisesti Facebookin collieryhmiä. Facebook -ryhmät ovat helppo kanava etenkin kotikoirien omistajille kertoa ja kysellä esimerkiksi koiran terveysongelmista tai luonteen heikkouksista. Silloin tällöin ihmiset kertovat julkaisuissaan avoimesti myös koiran virallisen nimen ja voihan sitä yrittää kysellä myös yksityisviestillä. Näissäkin kannattaa toki muistaa kriittisyys - koiran luonneongelmiin vaikuttaa todella paljon perimän lisäksi myös puutteellinen sosialistaminen pentuaikana ja kaikenlaiset huonot kokemukset, ja terveysongelmia aiheuttaa perimän lisäksi esimerkiksi riittämätön liikunta, ylipaino ja huono ravinto. Jos kuitenkin useamman kerran saman kasvattajan tai samaa sukua olevista koirista kirjoitellaan terveyden tai luonteen puolesta negatiivisia kokemuksia, sitä todennäköisemmin mukana on myös perinnöllistä ongelmaa.

Olen törmännyt myös muutamiin kasvattajiin, joiden ajatusmaailmassa luonne- tai terveysongelmien suhteen vika on aina koiran omistajassa. Kasvattien lonkkaviat johtuu aina liikunnan puutteesta tai liukastumisista, arkuudet huonosta sosialistamisesta jne. Jos kasvattaja syyttää kaikista kasvatustyönsä puutteista omistajia, kannattaa hälytyskellojen soida. Haluatko koiran kasvattajalta, joka koiran sairastuessa syyttää kaikesta sua? Joka pesee omat kätensä ongelmista, eikä huomioi kasvattiensa terveys- tai luonneongelmia jatkojalostuksessa, koska ne voi kuitata omistajan tekemillä virheillä? Kannattaa siis kuunnella myös, millä tavalla kasvattaja puhuu muista kasvatinomistajistaan.

Kaikki tämä saattaa kuulostaa hyvin työläältä, mutta koira on perheenjäsen, jonka kanssa elät parhaassa tapauksessa seuraavat 15 vuotta, joten taustatyö todella kannattaa tehdä kunnolla. Ensimmäisen koiran kanssa saatat myös kohdata odottamattomia haasteita, jolloin kokenut ja fiksu kasvattaja voi olla korvaamaton apu.


Jäikö jotain oleellista puuttumaan? Oletko jostain eri mieltä? Kommentoi alle :)


Kiira, Koda & Kelmi

Koiran hankinta osa 1: rodun valinta

Etenkin somessa törmää aina välillä tilanteisiin, jossa syystä tai toisesta koiran hankinta on mennyt pieleen. Rotu voikin olla epäsopiva, kasvattaja epärehellinen, joissain harvoissa ja surkeissa tapauksissa jopa pentutehtailija ja koiraa ei olekaan oikeasti rekisteröity, koira saattaa olla käyttötarkoitukseensa (esimerkiksi harrastuksiin) sopimaton, arjessa turhan hankala tai muuten vain kemiat ei omistajan kanssa kohtaa. Vaikka kaikkea ei voi ennakoida tai ennustaa, ei koiraa hankkiva eikä koiran kasvattaja, niin monta asiaa voidaan koiraa hankkiessa ottaa huomioon ja tämä postaussarja on omistettu näille asioille.

Ensimmäisenä otan kantaa rodun valintaan, vaikka ensimmäinen askel on toki miettiä, sopiiko koira ylipäänsä sun arkeen. Koiran ottaminen tarkoittaa sitoutumista kymmeneksi vuodeksi, uusien asioiden opettelua, päivittäistä ulkoilua, sumplimista aikataulujen suhteen, rahanmenoa, välillä suurta huolta ja murhetta, luopumisen tuskaa ja toki päällimmäisenä iloa ja piristystä. Mutta unohdetaan nyt tämä ja lähdetään liikkeelle siitä, että olet miettinyt elämääsi ja päättänyt ottaa koiran ja kantaa vastuun uudesta perheenjäsenestä.

Koirarotuja on olemassa laidasta laitaan, niin terveyden, ulkomuodon, koon, luonneominaisuuksien kuin käyttötarkoituksenkin suhteen. Joskus tietty koirarotu saattaa houkuttaa esimerkiksi koska kaverin saman rotuinen koira on ihana luonteeltaan, toimii tottiskentällä kuin unelma, tai koska jollakin julkisuuden henkilölle tai somevaikuttajalla on tietyn rotuinen koira. Nää on tietystikin hyvin huonoja perusteita, kun valitaan kymmeneksi vuodeksi perheenjäsentä. Ensisijaisesti koiran tulisi sopia sun arkeen, joten mieti, millaista sun arki on. Ootko töissä kymmenen tuntia päivässä ja sen jälkeen tykkäisit vielä käydä kuntosalilla tai kavereiden kanssa ulkona? Viihdytkö vapaa-ajan lähinnä sohvalla löhöillen vai lähdetkö mielummin useaksi tunniksi metsään ulkoilemaan? Asutko kaupungin keskustassa pienessä kerrostaloyksiössä vai isolla aidatulla pihalla varustetussa omakotitalossa? Omistatko auton, onko sulla varaa omistaa auto vai liikkuisitko koirankin kanssa julkisilla? Onko sulla perhettä, onko perheessä lapsia, minkä ikäisiä lapsia? Haluatko, että tarpeen tulleen lapsetkin voivat ulkoiluttaa koiraa ja touhuta sen kanssa? Miten paljon sulla on aikaa ja osaamista koiran kouluttamiseen? Onko lähellä koirakoulua, mistä saa tarvittaessa apua, jos ongelmia ilmenee? Tai miten paljon sulla on aikaa ja intoa esimerkiksi turkinhoitoon?

Pieneen keskustassa sijaitsevaan kerrostaloyksiöön ei ehkä kannata autottoman, uraputkessa olevan ihmisen ottaa haukkuherkkää, paljon liikuntaa ja aktiivisuutta vaativaa koiraa. Ison koiran kuljettaminen julkisissa kulkuvälineissä saattaa olla vaikeaa, erityisesti ruuhka-aikana, kun taas pienempi koira istuu näppärästi vaikka sylissä. Kiireisen, toisinaan jopa kaoottisen lapsiperhearjen keskelle ei taas kannata ottaa koiraa rodusta, jossa on esimerkiksi runsaasti terävyyttä (= koiran herkkyys reagoida uhkaan aggressiolla), hermorakenteen ongelmaa tai arkuuksia. Silloin sopivampi vaihtoehto on rauhallinen, vahvahermoinen ja sopeutuvainen koira. Tai jos haluat viettää päiväsi samoillen monta tuntia metsässä tai lomasi vaeltaen koiran kanssa tunturissa, pieni, lyttykuonoinen, turkiton koira ei ehkä ole oikea vaihtoehto sulle. Jos taas haluat lähinnä löhöillä vapaa-aikasi sohvalla, ei kannata ottaa käyttölinjaista labradoria tai australianpaimenkoiraa (se, että kannattaako ottaa koiraa oikeesti ollenkaan, on myös hyvä kysymys).

Arjen lisäksi tulisi ottaa huomioon, haluatko koiran "vain" kotikoiraksi ja ulkoilukaveriksi vai onko intoa harrastuksiin. Jos haluat harrastaa koiran kanssa, minkälaisia tavoitteita harrastamisen suhteen on ja mitä haluat harrastaa - haluatko agilityssä SM-tasolle, valioitua palveluskoirakokeissa, lähinnä kokeilla rally-tokoa vai juosta koiran kanssa näyttelykehissä? Vai harrastatko esimerkiksi metsästystä? Tokikaan ei ole mustavalkoista, että tietyn rotuinen koira on hyvä agilitykoira ja toisen rodun edustaja taas pärjää aina pk-lajeissa, mutta lähtökohtaisesti tanskandoggia tai mastiffia ei ehkä kannata ottaa agilitykoiraksi, bichon friseä tai whippettiä silloin, jos tavoitteet on kisata pk-lajeissa, eikä paimenkoirasta oikein ole apua lintumetsällä. Työlinjainen bordercollie tai käyttömalinois ei ehkä ole ykkösvalinta, jos haluat lähinnä silloin tällöin kokeilla rally-tokoa, siihen riittää monen muunkin rodun työmoottori. Täytyy muistaa myös, että monella koiraharrastajallakin se koira on ensisijaisesti perheenjäsen ja sen koiran kanssa vietetään paljon enemmän arkea kuin harrastetaan. Jos koira on täysin sopimaton sun arkeen, jaksatko sen kanssa arjen haasteiden jälkeen enää harrastaa?

Kun olet löytänyt itsellesi pari omasta mielestä mieleistä ja sopivaa rotua, kannattaa tutustua rotuun tarkemmin. Hyvää tietoa löydät kyseisten rotujen rotuyhdistysten sivuilta. Selvitä, millainen on ideaali kyseisen rodun edustaja rotumääritelmän mukaan, millaisia terveysongelmia rodussa on, minkälaisia ovat rodulle tyyppilliset luonneongelmat. Monilla roduilla on käytössä PEVISA, eli jalostuskoirille on asetettu tietyt kriteerit terveyden suhteen. Rodun PEVISA -ohjelma löytyy myös rotuyhdistyksen sivuilta ja antaa osviittaa rodun ajankohtaisista terveysongelmista. PEVISA:n puuttuminen ei suinkaan aina kuitenkaan tarkoita, ettei rodussa olisi terveysongelmia. Päinvastoin se joidenkin koirien kohdalla tarkoittaa, että tiettyjä terveysongelmia on niin paljon, että ehtojen asettaminen jalostuskoirille karsisi kaikki koirat jalostuksesta. Joillakin alkukantaisilla roduilla sen puuttuminen kuitenkin johtuu juurikin rodun hyvästä terveystilanteesta. PEVISA:n lisäksi kannattaa tutustua rodun jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO), joka on rotuyhdistyksen suositus jalostuskoirien ominaisuuksista ja siitä, mihin asioihin kasvattajien tulisi kasvatustyössään tällä hetkellä kiinnittää erityistä huomiota. Rotuyhdistyksen sivut tarkasti luettuasi osaat sitten kysyä rodun harrastajilta ja kasvattajilta oikeita, tarkentavia kysymyksiä.

Jos edelleen rotu tuntuu oikealta, kannattaa seuraavaksi tutustua rodun harrastajiin ja kasvattajiin ja heidän koiriinsa. Heihin saat yhteyden vaikkapa rotuyhdistyksen alaosastojen kautta tai rotujen omilla facebook-palstoilla. Juttele ja kysele, ole utelias ja ole rehellinen sen suhteen, millaista koiraa etsit ja millaiseen kotiin. Kysy aktiivisesti myös huonoista puolista ja esimerkiksi niistä terveysongelmista ja niiden vaikutuksesta koiran elämään. Tutustu erilaisiin koiriin, eri kasvattajien koiriin ja koiriin eri linjoista. Näe koiria arjessa - kotona ja lenkillä. Jos haluat perhekoiraa, näe mielellään koiria myös perhearjen keskellä. Jos haluat harrastuskoiraa, käy katsomassa kyseisen rodun rotumestaruuskokeita eri lajeissa, käy harrastuskentillä, käy rotuyhdistyksen tapahtumissa. Käy myös erikoisnäyttelyssä, jos siihen on mahdollisuus, vaikka et näyttelykoiraa haluaisikaan, näet samassa tilassa useita eri kasvattajien koiria, niiden käyttäytymistä muita koiria kohtaan, vieraita ihmisiä kohtaan jne. Kun tutustut useampaan saman rodun edustajaan eri tilanteissa, sulle muodostuu jo aika hyvä kuva siitä, millaisia yksilöllisiä eroja koirien välillä on, jolloin on helpompi miettiä, sopiiko tämän rotuinen koira oikeesti sulle. Pelkästään nettikeskustelujen tai kommenttien perusteella ei kannata päättää, onko joku rotu lopulta sopiva vai ei, ihmisillä kun on kovin erilainen tyyli kirjoittaa koiristaan ja hyvin erilainen kyky ymmärtää ja kuvailla sen oman koiran luonnetta tai käyttöominaisuuksia.

Kun oikea rotu on löytynyt, seuraavana on vuorossa sopivan kasvattajan/kasvattajien etsintä, siitä lisää postaussarjan seuraavassa osassa! Mikäli sulla tulee tähän osioon lisättävää mieleen, kommentoi ihmeessä alle! 

Kiira, Koda & Kelmi