Kesän startti Riuttaskorvella

Pari viime viikkoa ovat olleet melko kiireisiä ja stressaavia, lukuvuoden viimeiset tentit, tavaroiden pakkaus, kämpän loppusiivous, jännitys uudesta paikkakunnasta ja tulevista kesätöistä. Kodan kanssa ollaan tehty oikeastaan vaan pakolliset lenkit ja oli se viikon hoidossakin, että sain rästihommia hoidettua. Kaiken stressin, kiireen ja tulevan kesän innoittamana alettiin suunnitella lyhyttä vaellusta.

Retkiseuraksi lähti Jenny koiriensa Savun ja Lounan kanssa sekä Elina Elli -kultsunsa kanssa. Nopeasti paikaksi valikoitui Riuttaskorpi Pohjois-Kurussa, koska vaellusta seuraavana päivän olin menossa vetämään Pirkaanmaan collieiden retkipäivää Seitsemiselle. Riuttaskorpi on myös melko rauhallista aluetta, joten luultavasti löytyisi meille ja neljälle koiralle tyhjä laavu nukkumista varten.

 

Matkaan lähdettiin keskiviikkona ennen puolta päivää ja ajeltiin Riuttaskorvelle. Torttilantieltä löytyi pieni parkkipaikka, johon autot jätettiin parkkiin ja lähdettiin liikkeelle. Kierrettiin ensin Haukijärven kierros, jonka aikana koirat kävivät pariinkin otteeseen uimassa, Elli -kultsu etunenässä, Koda Ellin rohkaisemana ja Savu ja Louna nyt sattuivat painin tiimellyksessä molemmat humpsahtamaan järveen. Haukijärven näköalatorni oli valitettavasti suljettu, mutta kallioiltakin oli upeat näköalat ja sää tosiaan suosi retkeämme.

Riuttaskorpi on virkitysmetsää, ei siis luonnonsuojelualuetta. Metsät ovat pääosin mäntyä ja luonto melko karua, paljon kallioita ja kanervikkoja, mutta osin myös tiheämpää kuusimetsää ja suota. Alueella on vesistöjä, järviä ja lampia, ja se sopiikin mainiosti kesäretkikohteeksi koirien kanssa. Koirat pääsevät helposti juomaan ja viilentymään reittien varsilla. Reittien varsilta löytyy useampi keittokatos, kuivakäymälöitä, laavuja ja esimerkiksi kaivoja, joista sai juomakelpoista vettä. Haukijärveltä löytyy myös sauna, jonka voi varata etukäteen retkiporukan käyttöön.

Haukijärven kierroksen jälkeen palattiin autoille ja jatkettiin Torttilantien toiselle puolelle Kuttulammille päin. Pysähdyttiin kilometrin päässä olevalle laavulle, Suutarilankosken viereen, ruokatauolle. Myös Koda sai puolet päivän ruuastaan, koska väsyneenä ja nälkäisenä se hermostuu muille herkemmin ja nyt kun Savukin on jo pian vuoden ikäinen jätkä, saattaa kahden uroksen välillä syntyä riitaa. Koda kyllä pariin otteeseen pikkumieheen laavulla hermostuikin ja Lounankin kanssa tuli kertaalleen sanomista ruuista ja liian kipeää tekevistä leikeistä. 

Perunat, makkarat ja siemennäkkärit syötyämme, kahvit juotuamme ja jalkoja hetken lepuuteltuamme jatkettiin matkaa kohti Kuttulammia ja Pitkäkoskea. Jätettiin rinkat Suutarilankosken laavulle, koska tarkoituksena oli viettää yö siinä. Auringon laskiessa kävelimme vielä noin kuuden kilometrin reitin, Elli kävi vielä iltauinnilla, istuskeltiin rantakallioilla ja haaveiltiin kylmästä siideristä.

 

Palailtiin laavulle hieman ennen kymmentä ja laitettiin vielä nuotioon tulet, jotta saatiin iltaruokaa ja kaakaota lämmikkeeksi. Koirat alkoivat selvästi väsähtää ja alkoi itselläkin jo silmäluomet pikkuhiljaa painaa. Hieman ennen puoltayötä kömmittiin laavuun, Savu ainoastaan jäi laavun ulkopuolelle nukkumaan. Olin laittanut Kodalle laavun nurkkaan, mun makuualustan viereen matkapyyhkeen, jolle se kävi maahan ja kierähti heti mun syliin, kun pääsin itse vaakatasoon.

Yö sujui todella rauhallisesti. Lounakaan ei haukahdellut kosken kuohunnalle kertaakaan, eivätkä hyttysetkään vielä tähän aikaan vuodesta kiusanneet. Koda makasi koko yön omassa nurkassaan ja otti rennosti, oli kierähtänyt selälleenkin pötköttämään jossain vaiheessa yötä, jalat kohti laavun kattoa. Neljän aikaan heräsin siihen, että hieman paleli. Aurinko oli jo alkanut nousta ja oli jo melko valoisaa. Savukin oli jo hypännyt laavuun ja nukkui kippuralla ovensuussa. Sain kuitenkin vielä unen päästä kiinni, kun hivuttauduin lähemmäs Kodaa ja sen lämmintä turkkia.

Aamulla sytyteltiin taas nuotio, keitettiin vedet aamukahvia varten, valmistettiin kuivatuilla marjoilla höystettyä puuroa ja pakkailtiin kamoja kasaan. Hieman yön jälkeen oli nivelet kankeina ja varpaita paleli, lisäksi ilma oli selkeästi edellispäivää viileämpi ja aamupalaa syödessämme muutama sadepisarakin tippui niskaan. Sade ei kuitenkaan kunnolla ehtinyt alkaa, kun pilvet työntyivät sivuun auringon tieltä ja ilmakin alkoi selvästi lämmetä.

Aamupalan jälkeen jätettiin rinkat vielä laavulle ja lähdettiin kiertämään vielä muutaman kilometrin merkkaamaton reitti. Löydettiin lopulta suolle, johon Savu ja Louna olisivat innoissaan menneet kahlaamaan ja Elliäkin varmasti houkutteli aamu-uinnit, mutta Kodasta alkoi selvästi väsymys paistaa ja jätkä istuskeli mun vieressä katsellen muiden touhuja. Huomaa, kuka näistä on kaupunkikoira... Kyllä se vielä välillä intoutui muiden mukaan leikkiin, mutta selvästi oli edellispäivää rauhallisempi.

Hieman ennen yhtätoista lähdettiin talsimaan takaisin autoille. Retken jälkeen oli kyllä kaikki koulustressit ja muuttopaniikit pyyhitty mielestä tehokkaasti! Kesä on virallisesti käynnissä ja mulla on sellanen tunne, että meidän Joensuu -kesästä tulee aika kiva!

Kiira & Koda

Pikku-Ahvenisto ilta-auringossa

Olen lukenut koko viikon tenttiin ja Kodan kanssa on käyty vain tylsiä hihnalenkkejä tutuilla reiteillä. Koska sääennuste uhkailee taas vaihteeksi räntäsateella, oli lauantai-iltana Tampereen KV -näyttelyissä talkoilun jälkeen lähdettävä metsään. Olin näyttelyhommista kotona puoli seitsemän aikaan, enkä ehtinyt enää selvitellä uusia reittejä, joten lähdettiin viime keväältä tutulle reitille Ylöjärven harjuille, Pikku-Ahveniston luontopolulle. Varsinainen luontopolku kulkee Pikku-Ahveniston järven ympäri ja on aika lyhyt, vain puolitoista kilometriä pitkä. Alueelta löytyy tosin paljon muitakin reittejä. Luontopolun varrella on laavu ja maasto on monipuolista harjumaisemaa.

Aurinko oli yllättävän korkealla vielä seitsemän aikaan ja päästiin kiertämään järvi kaikessa rauhassa, pysähdellen välillä kuvaamaan, leikkimään ja kävi Koda frisbeen perässä pienen houkuttelun jälkeen myös uimassa. Poikettiin pääpolulta välillä metsään, Koda hyppi puunrunkojen yli ja juoksi täysiä niin ylä- kuin alamäkeenkin. Välillä sammalkerros vähän upotti ja tyyppi kompuroi kivikossa, mutta selvisi kolhuitta. Todella mainiota ja monipuolista treeniä kaupunkikoiran koordinaatiolle!

Kyllä nää pitenevät päivät vaan piristävät mieltä! Älyttömän ihanaa, että vielä kahdeksalta voi kaikessa rauhassa kävellä metsässä ja nauttia oksien läpi siivilöityvästä auringonvalosta. Sieltä se kesä vielä tulee! Jos se räntäsade iskee, niin eiköhän näitä kuvia katsellen yhdestä takatalvesta vielä selviä!

 

Kiira & Koda