Ensimmäisenä täytyy poissulkea pentutehtailijat. Tästä varoittaa tasaisin väliajoin Kennelliitto ja rotuyhdistykset, lisäksi lehdissä ja somessa törmää usein varoittaviin esimerkkeihin. Kuitenkin pentutehtailijoita jatkuvasti on, eli kysyntää tällaisille vastuuttomasti tuotetuille pennuille edelleen on. Pentutehtailijalla on usein paljon koiria, koirilla liian pienet tilat (= häkit tai hyvin pienet aitaukset), koirat eivät pääse ulos, koiria ei ole terveystutkittu, koirat on huonosti hoidettu, narttuja astutetaan tiheään ja pennut vieroitetaan liian aikaisin. Pentutehtailija kauppaa koiriaan esimerkiksi tori.fi:ssä tai facebook -palstoilla. Pentuja ei rekisteröidä ja selitys voikin ensimmäistä koiraa ostavan mielestä olla varsin uskottava: koiraa ei rekisteröidä, koska siitä ei ole näyttelykoiraksi, koska pennut ovat "rakkauslapsia" eli vahinkopentuja tai koiran saa halvemmalla, kun sitä ei rekisteröidä.
Pentutehtailijalta pentua hankkiessasi ei yleensä pennun ostajaa kohtaan esitetä vaatimuksia/velvollisuuksia. Tämä voi pelkkää kotikoiraa hankkivan mielestä olla positiivinen juttu - ei tarvitse käyttää rahaa terveystutkimuksiin tai käydä näyttelyissä. Pentutehtailija ei välttämättä hirveästi välitä, minkälaiseen kotiin pentu on tulossa tai halua tutustua ostajaan ennen kuin lupaa pennun ja ottaa varausmaksun. Pentutehtailijan luona käydessä et useinkaan saa nähdä muita koiria kuin pennut. Selitys voi kuulostaa sekin uskottavalta - esimerkiksi, että narttu on niin hyvä emä, että se yrittää suojella pentuja ihmisiltä. Vaikka todellinen syy on koirien huono kunto. Koiran ostaessasi saatat saada viralliselta näyttävät paperit mukaan. Kuka tahansa voi käyttää Kennelliiton kauppasopimusta ja osa ajattelee rokotustodistuksen olevan koiran rekisteröintipaperi. Kennelliiton virallisessa rekisteripaperissa on aina hologrammi eikä kauppasopimus tai rokotustodistus kerro vastuullisesti kasvatetusta koirasta.
Kun pentutehtailijat on poissuljettu, jää jäljelle vielä hirveä määrä kasvattajia. Kasvattajalistoja löydät esimerkiksi rotuyhdistysten sivuilta ja Kennelliiton ylläpitämästä KoiraNetistä. Suosituissa roduissa kasvattajia on satoja ja kokemattomana voi olla todella hankala tietää, keneltä se koira kannattaisi ottaa. Suosittelen edelleen, että käyt tutustumassa rotuun harrastuksissa, näyttelyissä tai arjessa ja tavatessasi kivoja koiria kysyt, kuka näiden kasvattaja on. Näin saat tietoosi ainakin muutaman kasvattajan, joista lähteä liikkeelle. Tutki kasvattajien kotisivuja, minkälainen ajatus kasvattajalla on rodusta ja mitä tavoitteita jalostuksessaan. Jos ei kotisivuja löydy, laita rohkeasti sähköpostia. Jotkut kasvattajat haluavat myös sähköpostittelua mielummin tavata tai keskustella puhelimessa. Vastuullinen kasvattaja ei teetä pentuja vain koiramäärää lisätäkseen, vaan tavoittelee yhdistelmillään aina jotakin parannusta rotuun. Rotumääritelmä asettaa raamit rodun ideaalille yksilölle, sen tulkinta on kuitenkin usein etenkin luonteen osalta pitkälti tulkitsijasta kiinni. Kaksi saman rodun kasvattajaa saattavat siis ajatella ihan eri tavalla siitä, mikä on tämän rotuisen koiran ideaaliluonne. Etsi kasvattajia, joiden ajatukset kohtaavat parhaiten sun toiveiden kanssa.
Moni turvautuu myös kyselemään hyviä kasvattajia kyseisen rodun Facebook -ryhmässä. Näinkin voi toki tehdä. Muista kuitenkin, että kukaan ei tule julkisesti kertomaan jonkun kasvattajan olevan huono tai epärehellinen. Muista, että etenkin suosituissa roduissa luonne voi kahden koiran välillä olla kuin yö ja päivä, ja se Facebookissa oman koiran kasvattajaa suositteleva saattaa tykätä ihan eri tyyppisestä koirasta kuin mitä sä olet hakemassa. Hyvin varauksella suhtautuisin siis näihin Facebook -suosituksiin.
Kannattaa myös muistaa, ettei se pisimmän kokemuksen omaava kasvattaja välttämättä ole nykypäivänä enää se osaavin ja tietävin. Monet asiat ovat muuttuneet kahdessa kymmenessä vuodessa ja itse arvostan kokemuksen lisäksi myös kasvattajan tiedonjanoa - hyvä kasvattaja haluaa jatkuvasti opiskella niin koirista kuin genetiikastakin, eikä tukeudu pelkästään 20 vuotta vanhaan tutkimustietoon.
Kasvattajan kertoman lisäksi kannattaa tarkastella kasvattajan koiria ja pentueita KoiraNetistä. Näet KoiraNetistä melko helposti, onko suvussa harrastustuloksia, onko koiria terveystutkittu, minkä ikäisenä narttuja on astutettu ja kuinka monta pentuetta yhdellä nartulla on. Pentueiden vanhempien lisäksi kannattaa katsoa sukua myös vähän laajemmin - onko käytetty jalostukseen koiria, joiden sisaruksilla on vakavia terveysongelmia, onko sisaruksissa tai koirien aiemmissa pentueissa nuorena kuolleita koiria ja jos on, mihin koirat ovat kuolleet, onko sukulaiskoirien terveysongelmat olleet tiedossa ennen astutushetkeä vai vasta sen jälkeen. Joillain rotuyhdistyksillä on lisäksi oma terveystietokanta, johon omistajat/kasvattajat voivat itse merkata koiriensa terveysongelmat. Jos rodulla tällainen tietokanta on, löydät sen todennäköisesti rotuyhdistyksen sivuilta. Muista kuitenkin, että tällaisiin tietokantoihin ei yleensä kukaan automaattisesti merkitse mitään, vaan ne pyörivät täysin omistajien oman rehellisyyden ja aktiivisuuden varassa. Niistä saat kyllä usein arvokasta tietoa siitä, mitä sairauksia rodussa on, mutta jos joitakin koiria ei tietokannasta löydy, se ei automaattisesti tarkoita, etteikö näillä koirilla mitään terveysongelmia olisi.
Yllä mainittujen kanavien lisäksi itse seurailen melko aktiivisesti Facebookin collieryhmiä. Facebook -ryhmät ovat helppo kanava etenkin kotikoirien omistajille kertoa ja kysellä esimerkiksi koiran terveysongelmista tai luonteen heikkouksista. Silloin tällöin ihmiset kertovat julkaisuissaan avoimesti myös koiran virallisen nimen ja voihan sitä yrittää kysellä myös yksityisviestillä. Näissäkin kannattaa toki muistaa kriittisyys - koiran luonneongelmiin vaikuttaa todella paljon perimän lisäksi myös puutteellinen sosialistaminen pentuaikana ja kaikenlaiset huonot kokemukset, ja terveysongelmia aiheuttaa perimän lisäksi esimerkiksi riittämätön liikunta, ylipaino ja huono ravinto. Jos kuitenkin useamman kerran saman kasvattajan tai samaa sukua olevista koirista kirjoitellaan terveyden tai luonteen puolesta negatiivisia kokemuksia, sitä todennäköisemmin mukana on myös perinnöllistä ongelmaa.
Olen törmännyt myös muutamiin kasvattajiin, joiden ajatusmaailmassa luonne- tai terveysongelmien suhteen vika on aina koiran omistajassa. Kasvattien lonkkaviat johtuu aina liikunnan puutteesta tai liukastumisista, arkuudet huonosta sosialistamisesta jne. Jos kasvattaja syyttää kaikista kasvatustyönsä puutteista omistajia, kannattaa hälytyskellojen soida. Haluatko koiran kasvattajalta, joka koiran sairastuessa syyttää kaikesta sua? Joka pesee omat kätensä ongelmista, eikä huomioi kasvattiensa terveys- tai luonneongelmia jatkojalostuksessa, koska ne voi kuitata omistajan tekemillä virheillä? Kannattaa siis kuunnella myös, millä tavalla kasvattaja puhuu muista kasvatinomistajistaan.
Kaikki tämä saattaa kuulostaa hyvin työläältä, mutta koira on perheenjäsen, jonka kanssa elät parhaassa tapauksessa seuraavat 15 vuotta, joten taustatyö todella kannattaa tehdä kunnolla. Ensimmäisen koiran kanssa saatat myös kohdata odottamattomia haasteita, jolloin kokenut ja fiksu kasvattaja voi olla korvaamaton apu.
Jäikö jotain oleellista puuttumaan? Oletko jostain eri mieltä? Kommentoi alle :)
Kiira, Koda & Kelmi
Oho, minä täällä kommentoin vasin!
VastaaPoistaMutta siis sellainen asia tuli vielä mieleen, että pennunostajan olisi todella tärkeää ymmärtää, että hyvä kasvattaja laittaa oikeasti valtavan määrän verta, hikeä, kyyneleitä ja kyllä, sitä rahaa siihen, että hän suunnittelee sen hyvän yhdistelmän, toteuttaa sen, hoitaa sen alusta loppuun kaikkine mahdollisine vänkyröineen ja kiemuroineen, ja pentujen luovuttaminen uuteen kotiin on kasvattajalle vain jäävuoren huippu.
Helposti unohdetaan se, että pentujen syntymä ei ole niin yksinkertaista, että otetaan yhteyttä tuttuun ihmiseen jolla sattuu olemaan samanrotuinen uroskoira, pyydetään hänet kylään, astutellaan ja jäädään odottamaan pentuja, jotka sitten vaan syntyy ja jotka emo kaikessa rauhassa hoitelee itse pentulaatikossaan. Tai siis voihan tilanne olla tällainenkin, mutta 9/10 kerrallahan se nyt ei tietenkään mene näin.
Jos oma asenne on se, että pentu pitää nyt vain saada, mielellään läheltä, mielellään halvalla ja mielellään heti, niin siinä kohtaa asiasta ollaan toivottavasti myös rehellisiä sinne kasvattajan suuntaan; mielestäni hyvän kasvattajan merkki on se, että hänellä ei ole koskaan kiire luopua pennusta, tai ainakaan hän ei anna sen kiireen näkyä potentiaalisen pennunostajan suuntaan.
Tietysti on myös suhteellisen oleellista kysyä, että mitä järkeä on ottaa koira, jos kriteerit ovat nuo yllämainitut (läheltä, nopeasti ja mielellään halvalla), mutta se taitaa olla jo ihan oma tarinansa.