Harrastatko rotua vai lajia?

Olen joskus kuullut ajatuksen, että koiraharrastusmaailmassa pitää valita, meinaako harrastaa tiettyä rotua vai tiettyä lajia. Eräänä päivänä oltiin Kelmin kanssa hakutreeneissä, jotka menivät Kelmin osalta ihan hirveän hienosti ottaen huomioon, että kyseessä oli toiset treenit tälle kaudelle, vieraassa maastossa ja vierailla maalimiehillä. Näiden treenien jälkeen tämä ajatus palasi mun mieleeni. Mietin, että olen aika onnekas, kun mun ei ole oikeesti tarvinnut valita. Mulla on koirat, jotka ovat juuri sitä rotua, minkä koen tähän elämäntilanteeseen omakseni ja joiden kanssa olen pystynyt harrastamaan juuri niitä lajeja, mistä olen kiinnostunut. Ja juuri sillä tasolla, mihin itselläni on rahkeet aloittelevana koiraharrastajana riittäneet.

Kun Kodaa olin hankkimassa, tarkoitus oli ottaa vain kotikoira ja lenkkikaveri. Toisin kävi. Kun harrastamisesta kiinnostuin, mulle kuitenkin oli alusta asti selvää, että haku olisi eniten se mun juttu. Silloin en koiraharrastamisesta kauheasti edes ymmärtänyt, mutta lopulta kun Kodan ollessa kaksivuotias päästiin lajia kokeilemaan, huomattiin, että haku on myös se Kodan juttu. Tietysti tässä kohtaa oli hienoa, että colliella on myös pk-oikeudet, joten kisaaminenkin lajissa onnistuu.

On varmasti niin, että mulla on ollut myös tuuria mukana, kun mun molemmat koirat ovat soveltuneen niin monenlaiseen harrastamiseen. Ne ovat riittävän isoja (ja itsevarmoja) pääsemään pk-esteiden yli, avoimia ja siten helposti motivoitavissa henkilöhakuun, ne ovat motivoitavissa niin lelulla kuin ruoalla, ne ovat (enemmän tai vähemmän) miellyttämishaluisia ja oppivaisia, niillä ei ole ääniarkuutta tai terveydellisiä seikkoja, jotka rajaisivat harrastuksia pois. Ei niistä välttämättä koskaan missään lajissa Suomen huippuja tule, tai edes valioita, mutta ne nauttivat niistä harrastuksista, mistä minäkin. (Kelmi tosin saattaa myös nauttia siitä mistä minäkin ihan vain miellyttämisen riemusta :D)

Ymmärrän myös hyvin ajatuksen, että jos haluaisin harrastaa vaikkapa suojelua tai tosissaan kisata esimerkiksi valjakkohiihdossa, olisi valittava joku muu rotu. Olen myös sitä mieltä, että harrastusten tulee sopia sille koiralle, jonka kanssa harrastat, ja koirankin tulee nauttia harrastamisesta. En näe mitään järkeä siinä, että vuodesta toiseen treenataan hakua koiralla, joka esimerkiksi selvästi pelkää vieraita ihmisiä, tai vesipelastusta koiralla, joka ei oikeastaan tykkää uida. Kilpailuhenkisenä ihmisenä myönnän myös, että jos kohdalleni olisikin osunut Kodan sijaan sellainen toisen ääripään collie, matalaviettinen ja -vireinen, arka/pidättyväinen ja epävarma, jonka kanssa harrastaminen ei olisi kummallekaan kivaa, olisin todennäköisesti jo vaihtanut rotua.

En siis koe harrastavani rotua tai lajia, koen harrastavani molempia tasapuolisesti. Jos harrastamani lajit eivät soveltuisi koiralleni, olisin valmis vaihtamaan lajia sen koiran kohdalla. Jos harrastamani koirarodun edustajat eivät soveltuisi niihin lajeihin, mitä haluan harrastaa ja missä haluan kilpailla, olisin kyllä valmis myös vaihtamaan rotua, tiettyyn rajaan asti. Ensisijaisesti koiran tulee kuitenkin soveltua elämäntilanteeseen ja arkeen,  harrastuksiin soveltuminen tulee kivana lisänä. Aionkin nyt nauttia tilanteesta, jossa nämä mun colliet on just sopivia niin arkeen kuin harrastuksiinkin.

Harrastatko sä rotua vai lajia? Oletko ottanut tietyn rotuisen koiran, jotta voit harrastaa lajia X? Vai harrastatko lajia X, koska sulla on tietyn rotuinen koira? Kommentoi!

Kiira, Koda & Kelmi