Retki sijoittui lokakuun alkupuolelle ja saatiin nauttia varsin ihanista ruskamaisemista, paljon paremmista kuin viime vuoden ruskaretkellä Salamajärvellä. Oltiin varattu yöpymistä varten Poika-ahon vuokratupa ja ajeltiin autolla suoraan vuokratuvan pihaan. Näin saatiin retkeiltyä päivä ilman painavia kantamuksia. Alun perin tällaiseen "luksusretkeilyyn" päädyttiin, koska Jennyn taaperon oli tarkoitus olla mukana matkassa. Flunssa oli kuitenkin iskenyt pieneen retkiseuralaiseen ja luksusretkeiltiin sitten tällä kertaa vain aikuisten ihmisten ja koirien kesken.
Poika-ahon tuvalta lähdettiin kulkemaan ensin Tulijärven polkua pitkin ja reitin risteytyessä Kotajärven polun kanssa lähdettiin kulkemaan Kotajärven polkua kohti Pyhä-Häkin kahta ”nähtävyyttä”, Isoa puuta ja Vanhaa puuta. Maisemana reitin varrella oli paljon ruskaista suomaisemaa ja vanhaa mäntymetsää. Mun pitkospuu -rakkauteni tykkäsi kovasti tästä reitistä! Jatkettiin matkaa aina Kotajärven taukopaikalle näkemättä ainuttakaan vastaantulijaa. Toki päivän aikana alkanut räntäsade saattoi hyvinkin olla tähän syypää.
Vaikka kanssaretkeilijöitä ei näkynyt, oli Kotajärvellä keittokatoksessa sopivasti hiillos meidän saapuessa paikalle. Saatiin tulet siis helposti ja päästiin lämmittelemään kohmeisia sormia. Tarkoitus oli kiertää koko Tulijärven 17 kilometrin polku, mutta räntäsade ja hämärtyvä ilta houkuttelivat lyhentämään reittiä ja lopulta oikaistiin lyhyempää reittiä takaisin tuvalle.
Poika-ahon tupa oli iso ja yksi tulisija ei mitenkään riittänyt lämmittämään tupaa ja asteet olivat varmasti tuvassakin lähellä nollaa ahkerasta polttopuiden lisäämisestä huolimatta. Tuvan varaukseen kuului myös erillinen sauna, joten päästiin kuitenkin hieman paremmin lämpiämään. Illalla paisteltiin toki vielä kaasuliedellä lettuja. Räntäsateessa kastuneet koiratkin olivat vähän kylmissään, joten Koda nukkui yönsä ihan tulisijan vieressä mun untuvatakin alla ja Kelmi mun kainalossa 60 cm leveällä sängyllä.
Yöllä oli mennyt muutaman asteen pakkaselle ja aamulla herättiin lumiseen maisemaan. Koirat saivat rallatella itsensä lämpimiksi tuvan aidatulla pihalla (kesäisin lammasaitaus) ja tietysti hauskasta lumisen ruskaisesta maisemasta piti muutamat kuvatkin ottaa. Kun kuvailut ja aamutoimet oli hoidettu, lähdettiin kohti ruskaretken toista kohdetta, Leivonmäen kansallispuistoa.
Toinen retkipäivä olikin selvästi lämpimämpi ja aurinkoisempi, eikä luntakaan ollut etelämmässä satanut. Kaunis syyssää oli houkutellut muitakin ulos luontoon, eikä saatu enää nauttia tyhjistä poluista tai rauhallisista taukopaikoista. Leivonmäessä kiersimme kiireettömästi Mäyränkierroksen hieman mukailtuna ja poikkesimme matkalla Joutsniemessä ihailemassa aurinkoista ruskamaisemaa ja koirat kävivät kahlaamassa järvivedessä. Taukopaikoilla oli sen verran ruuhkaisaa, ettei viitsitty kolmen koiran kanssa pysähtyä kummemmin taukoilemaan, vaan reitin kierrettyämme suuntasimme suosiolla kotia kohti.
Jennyn kanssa suunniteltiin jo syksyllä talviretkeä Päijänteen kansallispuistoon, mutta surkea talvi esti reissun toteutumisen. Toivottavasti ensi talvena on sen verran paksut jäät, että onnistuu! Nyt kesän retkiä suunnittelemaan!
Retkikuumeisin terveisin,
Kiira, Koda & Kelmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! :)