Liesjärven kansallispuisto

Kansallispuistojen kiertely jatkuu melko tehokkaaseen tahtiin ja viikonloppuna oli vuorossa Liesjärven kansallispuisto Tammelassa. Mukaan yhden yön vaellukselle lähti hyvä ystäväni Mirka ja lisäksi seuraan lauantaina päiväretkeilemään liittyi toiset kaverit Laura ja Henri pentukoira Paavon kanssa. Lähdettiin liikkeelle Liesjärven Korteniemeltä yhdentoista aikoihin aamupäivällä ja parkkipaikka olikin jo melkein täynnä. Retkiseuraa parkkipaikalla odotellessa ohi kulki muutamia vanhanaikaisiin pellavavaatteisiin pukeutuneita naisia, jotka kyselivät parkkipaikalla liikkujia mukaan talkoisiin. Jälkeenpäin piti netistä tarkistaa, että lauantaina järjestettiin Korteniemen perinnetilalla heinätalkoot, jossa pääsi ilmeisesti kokeilemaan omia rahkeitaan heinämiehenä/-naisena ja seivästämään heinää.

Me jätettiin kuitenkin nää talkoohommat muille ja lähdettiin suunnitelman mukaisesti patikoimaan. Perinnetilalla oli heinäpeltojen lisäksi ainakin lammas- ja lehmälaitumet, joiden ohi koirien kanssa kuljettiin. Lampaat Koda haistoi jo kaukaa ja katseli hetken kaihoisasti kauempana laitumella seisoskelevien lampaiden suuntaan. Lehmistä se sen sijaan oli hieman hämillään ja lähinnä ulisi niille. Korteniemen tilalta jatkettiin Liesjärven rantaa kohti Ilvesreittiä, joka jatkuisi aina kansallispuiston perälle ja Kaksvetisen taukopaikalle asti. Oltiin valittu ainakin alustavasti yöpymispaikaksi Kaksvetisen ranta, mutta sen tarkempaa reittisuunnitelmaa meillä ei muuten ollut.

Käveltiin rauhallisesti, kiirehtimättä, juteltiin niitä näitä ja nautittiin metsämaisemasta. Koda hieman paheksui viisikuisen Paavon läsnäoloa, mutta lähinnä keskittyi omiin hommiinsa ja antoi pennun höseltää. Koirien juomatauon aikana Paavo oli kovaa vauhtia tulossa Kodan kupille ja tästä Koda antoi nopean palautteen pennulle, onhan nyt isojen koirien tuollaisesta erämaasta selviytyäkseen pidettävä pennut pois juomakupilta... Muutamia vastaantulijoita matkan varrelle sattui, mutta ruuhkaksi asti porukkaa ei poluilla ollut.

Reilu kolme kilometriä helteisessä säässä käveltyämme alettiin kaivata jo eväs- ja hengähdystaukoa. Poikettiin suoralta reitiltä puolisen kilometriä päästäksemme järven rannalle Savilahden nuotiopaikalle makkaranpaistoon. Tuntuipa hyvältä ja kevyeltä saada rinkka hetkeksi pois selästä, Kodakin pääsi eroon pari kiloa painavasta repustaan ja pääsivät yhdessä Paavon kanssa rantaveteen viilentymään ja juomaan. Enää ei tarvinnut Kodan vedestä ärähtää ja yritti viilennyttyään hakea Paavo -penneliä leikkimäänkin. Koirien viilennyttyä istahdettiin rauhassa alas syömään eväitä ja keitettiin nuotiolla pannukahvitkin.

 

Lounastauon jälkeen jatkettiin matkaa kohti Kaksvetistä, pentukoira kääntyi takaisin kotimatkalle ja Koda sai nauttia ainoana koirana retkeilystä. Iltapäivää kohden ilma muuttui aurinkoisesta ja lämpimästä yhä vain hiostavammaksi, olin tyytyväinen, että olin ajanut Kodalta turkin alas edellisenä viikonloppuna ja se jaksoi kyllä paljon paremmin lyhyen turkin kanssa. Nautittiin jokaisesta hetkestä, jolla reitti kulki järven rannalla ja viileä tuuli helpotti hiostavaa tunnelmaa. Ohitettiin Kopinlahden, Pirttilahden ja Siltalahden taukopaikat ja jatkettiin syvemmälle metsään. Käännyttiin risteyksestä kohti Sikomäkeä, hiostava ilma väsytti ja haluttiin valita lyhyempi reitti yöpaikalle.

Lopulta kuuden aikaan illalla saavuttiin Kaksvetiselle. Nuotiopaikalla istuskeli muutama ihminen ja kaksi koiraa, pari telttaa näkyi jo ensisilmäyksellä rannassa. Lähdettiin suosiolla etsimään sopivaa telttapaikkaa hieman kauempaa, nopeasti sopiva paikka löytyikin kodan ja halkovajan takaa ja pehmeän maan ansiosta teltan pystyttäminen onnistui helposti ja vaivattomasti.  Koda olisi jo halunnut kömpiä telttaan nukkumaan, mutta yksinään se ei siellä kauaa viihtyisi, joten sai luvan lähteä mukaan ruoanlaittoon. Kaunis ja lämmin ilma jatkui, mutta järven rannalla tuuli melko kylmästi, joten päätettiin tehdä ruoka sisällä kodassa. Kodassa ei ollut muita, joten Koda sai tulla mukaan ja pääsikin jo melko hyvään uneen sillä aikaa, kun me keiteltiin limekanaa. Juotiin vielä lämpimät kaakaot ennen kuin lähdettiin iltapesulle ja vetäydyttiin telttaan makoilemaan. Laitoin Kodalle BOT:n päälle, karvat kun tosiaan oli ajettu alas, kuitenkin vielä kymmenen aikaan lämpötila oli kahdessakymmenessä ja teltassa oli itselläkin lämmin, joten riisuin BOT:n suosiolla loppuyöksi.

 

Teltassa nukutti hyvin. Koda makoili rauhassa meidän jalkopäässä, pari kertaa yön aikana nousi ylös ja yritti etsiä toista nukkumapaikkaa, mutta hetken pohdittuaan kävi kuitenkin maahan uudelleen samaan paikkaan. Koko yön sai nukkua makuupussi auki ja ylävartalo jopa suurimmaksi osaksi ulkona makuupussista, niin lämmintä oli läpi yön. Aamullakaan ei tarvinnut kiirehtiä ylös, makoiltiin rauhassa yhdeksään asti, telttamme oli varjoisalla paikalla eikä aamuaurinko päässyt lämmittämään liikaa. Aamupuurot oli jääneet ostamatta, mutta leipää, kuivattuja hedelmiä, suklaata ja kahvia meillä onneksi oli riittävästi, joten nälkää ei tarvinnut nähdä. Aamiainen syötiin nuotion ääressä, edelleen viileä tuuli puhalsi, muutoin ilma oli yhtä lämmin kuin edellisenä päivänä.  Koda sai syödä muutaman kuivatun broileriherkun ja muun ajan tutkaili uteliaana muiden retkeilijöiden touhuja. Toinen koiran kanssa retkeilevä kehui sitä rauhalliseksi ja hyväkäytöksiseksi :D osaa sekin joskus esiintyä edukseen.

Ripeästi aamiaisen jälkeen purettiin teltta, pakattiin rinkat ja jatkettiin matkaa, edessä olisi samanlainen matka kuin edellisenä päivänä. Tuntui omasta mielestä hieman turhan paljolta, mutta hyvällä mielellä lähdettiin kuitenkin. Koda oli selvästi parhaiten levännyt ja leiripaikalta lähtiessä hyppeli innoissaan keppi suussa, nopeasti se rauhottui kuitenkin taas sopivaan patikointivauhtiin. Lähdettiin kiertämään Ilvesreittiä siis toiseen suuntaan, alkuun kohti Hämeen luontokeskusta ja myöhemmin takaisin kohti edellisen päivän maisemia ja autoa, ennen matkan puoltaväliä reitti yhtyisi eilen kulkemamme kanssa ja loppumatka olisi tuttua maisemaa. Alkuun maasto oli edellispäivää vaihtelevampaa, oli suoalueita ylittäviä pitkospuita, aurinkoisia, kuivia, aukeita alueita, kallioiden päällä kulkevia polkuja ja kuusimetsää, kuitenkin jatkuvasti melko helppokulkuista. Muutamia yksittäisiä jyrkempiä ylämäkiä reitille sattui, niiden jälkeen sai pitää juoma- ja hengästystaukoa helteisestä säästä johtuen. Vastaantulijoita ei alkumatkasta ollut oikeastaan ainuttakaan, vasta Siltalahden taukopaikalle pysähdyttyämme muutama retkeilijä käveli ohi.

Siltalahti oli sunnuntaisen reitin puolivälissä, oltiin suunniteltu taukopaikaksi vasta myöhemmin tulevaa Pirttilahtea, mutta Siltalahden nuotiopaikka oli tyhjillään meidän siihen saapuessa, joten päätettiin hyödyntää sopiva tilaisuus. Laitettiin trangiaan tulet ja keiteltiin pastat Kodan hilluessa hetken aikaa ympärillämme vapaana. Järven rannalla puhalsi taas ihanan vilpoisa tuuli ja melkein sai laittaa takin päälle taukoa viettäessä. Pastan upotessa mahan pohjalle saapui taukopaikalle muuta porukkaa ja päästiin hyvin liukenemaan tieltä ja jatkamaan matkaa.

Loppumatka sujui nopeasti lauantailta tutuissa maisemissa, vastaantulijoita oli yhä enemmän, mutta ei tarvinnut kenenkään perässä patikoida. Olisi ollut kiva päästä sunnuntaina loppumatkakin jotain entuudestaan vierasta reittiä, mutta ei ollut sen tarkemmin reittiä etukäteen suunniteltu, joten fiksuinta oli pysyä merkatuilla reiteillä. Neljän aikoihin saavuttiin takaisin Korteniemen parkkipaikalle ja tuntui kyllä poikkeuksellisen hyvältä olla takaisin autolla. Retki oli erittäin onnistunut, mutta painostavassa säässä rinkka selässä 13 kilometrin kävely tuntui tällä kertaa yllättävän työläältä.

Minnehän sitä seuraavaksi lähtisi?


Kiira & Koda