Repoveden kansallispuisto

Toukokuu on kyllä pistänyt parastaan näiden ilmojen suhteen ja mikäs sen enempää motivoisi lähtemään kesän ensimmäiselle vaellukselle kuin lämpö ja aurinko? No, toki myös lukuvuoden päättyminen ja parin viikon kesäloma innostivat pakkaamaan rinkan ja suuntaamaan metsään. Seuraksi valikoitui mun maailman mahtavin äiti ja kohteeksi läheisen sijainnin ja kivojen maisemien vuoksi Repoveden kansallispuisto.

Lähdettiin liikkeelle Tervajärven parkkipaikalta lauantaiaamuna yhdentoista aikoihin, parkkipaikka oli aikalailla täynnä jo tässä vaiheessa ja mietin, mitenhän paljon mahtaa poluilla olla ruuhkaa näin upealla ilmalla ja viikonloppupäivänä. Tervajärveltä lähdettiin talsimaan Kaakkurin kierrosta myötäpäivään kohti Lapinsalmea. Koda kantoi ensimmäistä kertaa omaa reppuaan, toki totuteltu oli muutama kerta, painoa näin alkuun oli vain vajaan parin kilon verran. Otettiin eka tauko jo reilun kahden kilometrin kävelymatkan päästä, Määkijän taukopaikalla. Autolla puhalsi kylmä tuuli ja lähdettiin kävelemään pitkähihaiset päällä, ne oli riisuttava, joten pidettiin samalla juomatauko ja Koda pääsi viilentymään kylmään veteen.

Pian Määkijän jälkeen Kaakkurin kierros yhdistyi lyhyemmän Ketunlenkin kanssa ja vastaantulijoita ja kanssaretkeilijöitä alkoi näkyä yhä enemmän. Matkalla Lapinsalmelle ylitettiin Kapiavesi Ketunlossilla. Käsivoimien ja vaijerin avulla liikutettava lossi oli aika työläs saada tuulisen vesistön yli, Koda kun olisi vielä kovasti halunnut osallistua mielenkiintoiselta näyttävään hommaan ja tunki välillä päätään vaijerien välistä. Selvittiin kuitenkin lopulta vastarannalle ja päästiin jatkamaan matkaa turvallisesti jalan.

Kanssaretkeilijöiden määrä nousi räjähdysmäisesti Lapinsalmen parkkipaikan kohdalla ja salmen ylittävälle riippusillalle sai jonottaa hyvän aikaa. Äiti ylitti sillan ensin ja Koda lähti kapealle, tuulessa keikkuvalle ja hiukan natisevalle sillalle hirveällä vauhdilla, mummi ois pitänyt tietty saada kiinni. Jouduin vähän toppuuttelemaan ja päästiin lopulta ihan rauhallisesti ja turvallisesti salmen toiselle puolen. Harmittaa, kun ei sillalta tullut otettua mitään kuvaa, mutta seuraavien jonottaessa sillalle ei oikein kehdannut jäädä kuvaamaan sen kummemmin.

Lapinsalmen ylityksen jälkeen reitti jatkoi edelleen suositun Ketunlenkin kanssa samaa polkua kohti Katajavuoren näköalapaikkaa, jonne päästäkseen sai kiivetä yli kaksisataa porrasta. Koda hyppeli portaat sujuvasti, tosin oli välillä sitä mieltä, että tyhmää mennä portaita, kun voi kiivetä myös suoraa rinnettä. Koiralle jyrkät portaat eivät tuntuneet olevan minkäänlainen haaste, mutta itsellä kohosi syke tehokkaasti, sykemittari näytti 176 portaiden yläpäässä. Istahdettiin hetkeksi kivenlohkareiden päälle maisemia ihailemaan, sykkeitä tasaamaan ja hörppäämään hieman vettä ennen kuin jatkoimme reippaasti matkaa kohti Katajajärveä.

Katajavuoren ja -järven välissä Ketunlenkki ja Kaakkurin kierros erkaantuivat taas toisistaan ja saimme jatkaa matkaa hieman rauhallisemmissa tunnelmissa. Katajajärvellä pysähdyimme nauttimaan lounasta - lohikeittoa, ruisleipää, makkaraa ja tietysti jälkiruokakahvit. Koda sai herkutella kuivatulla kanafileellä ja makkaran jämillä. Tauon ajan Koda oli kiinni viereisessä puussa ja istui niin nätisti paikoillaan ohikulkijoiden kävellessä ohi aivan sen kuonon edestä. Taitava retkikoiruus <3

Lounastauon jälkeen matka jatkui yhä helteisemmissä tunnelmissa, Kuutinkanavan ohitettuamme vastaantulijoiden ja ohitettavien kanssaretkeilijöiden määrä kävi yhä vähäisemmäksi ja päästiin kävelemään oikeastaan ihan vain omassa mainiossa seurassamme. Rinkkojen muuttuessa askel askeleelta painavimmiksi ja ajankin juostessa jatkuvasti kiihdyttäen kohti iltaa, päätettiin hieman oikaista matkalla kohti suunniteltua yöpymispaikkaa, Sukeltajaniemeä. Tahattomasti tultiin kuitenkin oikaisseeksi vähän liikaakin ja huomattiin jossain kohtaa päätyneemme Valkjärven väärälle puolelle.

Tehtiin pikaisesti uusi sotasuunnitelma yöpymisen suhteen ja jatkettiin Valkjärven "väärällä" puolella kohti Kirnukankaan laavua. Laavulle päästyämme siellä kuitenkin makoili pariskunta villakoiran kanssa ja ajateltiin heidän suunnittelevan yöpymistä Kirnukankaalla. Lisäksi meillä alkoi vedet olla vähissä ja Kirnukankaan vieressä kartalla näkyvä pieni lammikko näytti enemmänkin suolta kuin lammelta. Katseltiin karttaa taas uudelleen ja päätettiin jatkaa vielä reilun kilometrin verran Lojukoskelle. Lojukoski olisi tosin enää muutaman kilometrin päässä Tervajärven parkkipaikalta ja toiseksi päiväksi suunniteltu reitti olisi yhtäkkiä lyhentynyt alkuperäisestä kymmenestä kilometristä aika reilusti. No, syömään ja lepäämään oli kova hinku, joten otettiin suunnaksi Lojukoski. Päivän reitin alkupätkä oli ollut melko vaikeakulkuista, helteessä jyrkkiä nousuja, portaita ja kivikkoisia ja juurakkoisia polkuja, mutta loppumatkalle polku leveni, juurakot ja kivikot katosivat ja korkeuserot tasoittuivat. Viimeinen kilometri ei tuntunut enää juuri miltään.

Lojukoskella oli jo useampi retkiseurue telttoineen, kun sinne asti päästiin. Jouduttiin asettelemaan telttamme hieman rinteeseen ja maasto oli paikoin hieman kivikkoista. Päällimmäisenä ajatuksena oli kuitenkin nyt vain joku paikka, missä huilata yö. Yhdellä telttaseurueella oli mukanaan kaksi lasta ja meidän pystyttäessä telttaa nämä lapset hyppäsivät kalliolta Tervajärven kirkkaaseen ja kylmään veteen (= hulluja :D). Koda oli tässä vaiheessa istumassa meidän vieressä ilman hihnaa ja sehän vanhana wannabe-pelastuskoirana ampaisi aivan täysiä rantaan veden loiskahdukset kuullessaan. Onneksi lapset olivat enemmän kuin koiramyönteisiä ja lopulta tarkoituksella houkuttelivat Kodan mukaansa uimaan. Siinä ne sitten polskivat kaikki lapsoset yhdessä ilta-auringossa.

 

 

Keitettiin nopeasti Trangialla iltaruoaksi pinaattipastaa, paistettiin nuotiolla päivän toiset makkarat ja Kodakin sai uinnin jälkeen syödä iltaruokansa. Ruoka maistui kaikille ja pian ruokailun jälkeen alettiinkin valmistautua yöunille. Kivikkoinen maasto ja rinnepaikka eivät olleet yöunien kannalta paras mahdollinen ratkaisu, mutta kyllä me ihmisetkin parin tunnin yöunet saatiin, Koda tuhisi oikein tyytyväisenä koko yön ja yritti tilaisuuden tullen aina vallata mun makuualustan itselleen. Aamuyöstä viileni reippaasti ja kosteus pureutui telttaan sisälle. Kodalla oli iltauinnin jäljiltä vielä turkki kostea, joten kaappasin sen kainalooni, levitetyn makuupussini alle lämmittelemään. Makuupussini on siis talviretkeilyynkin soveltuva, joten kesäretkillä sillä tarkenee nukkua myös auki levitettynä. Lopulta äitinikin paleli kesämakuupussinsa kanssa ja nukuttiin sievästi kaikki kolme mun makuupussista levitetyn peiton alla.

Aamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena, syötiin aamupala ja juotiin aamukahvit kaikessa rauhassa tietäen, että kävelymatka autolle kestäisi vain tunnin verran. Hieman huonosti nukutun yön ja edellisen päivän raskaan ja helteisen kävelymatkan takia alkoi hetki hetkeltä tuntua mukavammalta ajatukselta, että toisena päivänä matkaa olisi kuljettavana enää reilu kolme kilometriä. Matka taittui kuitenkin nopeasti ja kevyesti, maasto oli paljon tasaisempaa ja helppokulkuisempaa kuin lauantaina ja saavuttiin parkkipaikalle vähän turhankin nopeasti. Päätettiin kuitenkin tyytyä tähän lyhyempään reittiin ja jättää tältä erää Repovesi taakse.

Video on vähän huonolaatuinen ja tärisevä, mutta koittakaa kestää tai nauttikaa vain kuvista :D Kesän retkeilykausi on nyt joka tapauksessa saatu aloitettua ja ensi viikolla retket jatkuvat Iipun ja Haltin kanssa kahden yön vaelluksella Hossassa!


Kiira & Koda