Kolin huipuilla

Meillä alkaa Joensuu -kesä uhkaavasti lähenemään loppuaan ja viimeisen viikonlopun kunniaksi piti tietysti lähteä ihailemaan Pohjois-Karjalan upeimpia maisemia Kolin kansallispuistoon. Seuraksi lähti tällä kertaa mun oma äiti ja reitiksi valittiin reilu seitsemän kilometrin Mäkrän polku, joka kulki korkeimpien huippujen, hienoimpien näköalapaikkojen yli.

Aloitettiin reitti Ukon Yläpihalta ja käytiin ensin ihailemassa maisemia Ukko- ja Akka-Kolilla. Sää oli ihanan kirkas ja aurinkoinen, vaikka paria päivää aiemmin oli sääennuste lupaillut sadetta. Ukko- ja Akka-Koleilla oli ihmisiä miltei ruuhkaksi asti ihailemassa maisemia, myös muutamia koiria tuli alkureitistä vastaan, mutta taisivat aika monet käydä kiertämässä vain nämä korkeimmat huiput ja lopun kierroksen aikana tuli vastaan vain muutamia kulkijoita. Upeat maisemat Kolien huipuilta kyllä avautui, enkä yhtään ihmettele, että tuollaisille maisemille riittää ihailijoita.

Huippujen lisäksi ihailun kohteeksi pääsi sekä Mäkränaho että Ikolanaho, joiden ahomaisemaa niitetään, jotta aikoinaan torppien ympärille metsän kaskeamisen ja karjan laidunnuksen tuloksena muodostuneet perinnemaisemat säilytettäisiin. Samalla turvataan monien kasvi- ja esimerkiksi perhoslajien säilyminen Kolin luonnossa. Niiton lisäksi perinnemaisemia pidetään avoimina edelleenkin lampaiden laidunnuksen avulla.

Reitti oli luokiteltu vaativaksi ja melko rankkoja nousuja reitillä oli, etenkin nousu Mäkrävaaralle otti koville lähestulkoon helteisessä säässä. Reitin varrelta ei myöskään löytynyt vesipisteitä, joista olisi meille kaksijalkaisille kelvollista juomavettä löytynyt, mutta Ikolanahon vuokratuvan vieressä olevasta lähteestä sai Kodalle raikasta ja kylmää vettä. Mäkrän polun toisessa päässä valittiin vahingossa risteyksessä väärä polku ja lähdettiin Pikku Mäkrän suuntaan. Virheen huomasimme noin kilometrin kuljettuamme ja takaisin kulkiessa matka tuntui kyllä ainakin tuplasti pidemmältä.

Aurinkoinen ja helteinen sää oli osin hieman liikaa Kodalle, eikä reitin varrella ollut vesistöjä, joissa Kodaa olisi voinut uittaa tai kahluuttaa. Ikolanahon lähteestä otin hieman vettä, jota kaadoin Kodan päälle viilennykseksi. Pidettiin pari pidempää taukoa, joiden aikana ohjasin Kodan varjoon makoilemaan siksi aikaa, kun äidin kanssa syötiin eväitä. Taukojen aikana Koda kyllä ammensi itseensä oikein kunnolla virtaa ja tauon jälkeen nousi taas jalka reippaammin ja häntäkin oli hetken aikaa pystyssä. Taukojen lisäksi etenimme hitaasti, osin tosin maaston vaativuuden ja omankin väsähtämisen takia.

Taukoineen reitin kulkemiseen kului jopa neljä tuntia, keskinopeutemme reitillä oli sykemittarini mukaan vain reilu kaksi kilometriä tunnissa (tästä siis taukoihin kulunut aika laskettu pois) ja ei jäänyt epäselväksi, miksi reitti oli vaativaksi merkitty. Osin reitti kulki kyllä myös tasaisia, helppokulkuisia polkuja, mutta muutama jyrkkä, pitkä nousu sai sykkeen tosissaan nousemaan ja hien virtaamaan.

 

 

Hieno viimeinen viikonloppu Pohjois-Karjalassa. Ehkäpä me vielä palataan tänne, saattaisi täällä nimittäin viihtyä pidempäänkin. Iso kiitos kaikille teille, jotka olitte osa meidän Joensuu -kesää <3

Kiira & Koda