Pikku-Ahvenisto ilta-auringossa

Olen lukenut koko viikon tenttiin ja Kodan kanssa on käyty vain tylsiä hihnalenkkejä tutuilla reiteillä. Koska sääennuste uhkailee taas vaihteeksi räntäsateella, oli lauantai-iltana Tampereen KV -näyttelyissä talkoilun jälkeen lähdettävä metsään. Olin näyttelyhommista kotona puoli seitsemän aikaan, enkä ehtinyt enää selvitellä uusia reittejä, joten lähdettiin viime keväältä tutulle reitille Ylöjärven harjuille, Pikku-Ahveniston luontopolulle. Varsinainen luontopolku kulkee Pikku-Ahveniston järven ympäri ja on aika lyhyt, vain puolitoista kilometriä pitkä. Alueelta löytyy tosin paljon muitakin reittejä. Luontopolun varrella on laavu ja maasto on monipuolista harjumaisemaa.

Aurinko oli yllättävän korkealla vielä seitsemän aikaan ja päästiin kiertämään järvi kaikessa rauhassa, pysähdellen välillä kuvaamaan, leikkimään ja kävi Koda frisbeen perässä pienen houkuttelun jälkeen myös uimassa. Poikettiin pääpolulta välillä metsään, Koda hyppi puunrunkojen yli ja juoksi täysiä niin ylä- kuin alamäkeenkin. Välillä sammalkerros vähän upotti ja tyyppi kompuroi kivikossa, mutta selvisi kolhuitta. Todella mainiota ja monipuolista treeniä kaupunkikoiran koordinaatiolle!

Kyllä nää pitenevät päivät vaan piristävät mieltä! Älyttömän ihanaa, että vielä kahdeksalta voi kaikessa rauhassa kävellä metsässä ja nauttia oksien läpi siivilöityvästä auringonvalosta. Sieltä se kesä vielä tulee! Jos se räntäsade iskee, niin eiköhän näitä kuvia katsellen yhdestä takatalvesta vielä selviä!

 

Kiira & Koda